Jos Nuuskija osaisi puhua, se olisi tänä aamuna ihan varmasti kysynyt: "Saanen tiedustella, että mitä ihmettä tämä tarkoittaa?"
Koska Nuuskija ei osaa puhua, se ilmaisee tuon kysymyksensä muilla keinoin. Se tapittaa mantelinmuotoisilla, kauniin ruskeilla silmillään suoraan meitä silmiin. Katsoo vuorotellen molempia, Ukoa ja minua. Sitten se katsoo polkua ja nappaa remmin suuhunsa, katsoo meitä ja tiputtaa remmin suustaan. Ja jää odottamaan.
"Mennään vaan", sanon Nuuskijalle ja lähdemme etenemään metsäpolun kautta mökkitielle. Tässä vaiheessa Nuuskija tavallisesti lähtisi etenemään tehden omaa hakukuviotaan. Kulkisi edellämme siksakkia ja kurkkaisi aina välillä, että tulemme perässä. Nyt se kulkee rinnalla ja hartiat ja häntä ovat hämmennyksestä alhaalla.
Tuuli tuo Nuuskijan nenään tuoksun. Se nostaa kuonoaan ja tulkitsee hajumerkin viestiä keskittyneesti. Hajun lähteen suuntaan tekisi mieli lähteä ja Nuuskija liikahtaa tarkoituksenaan nostattaa vauhti käynnistä ensin raviin ja sitten laukkaan ja kirmata vaistonsa valloittamana sinne minne nenä ohjeistaa.
Vaan kun ei onnistu tänään. Vauhti tyssää jo ennen kuin ravi ehtii alkaakaan. Remmi tekee vauhtiinlähdölle stopin. Taas Nuuskija katsoo meihin. Jos se osaisi puhua, se kysyisi: "Miksen voi olla vapaana?"
Homman nimi on se, että ilves on asettunut Punaisen Tuvan lähistölle. Kevättalvella aloimme kuulla urosilveksen mouruamista. Keväämmällä näinkin ilveksen, kun istuskelin hissun kissun pihalla. Ja nyt olemme kuulleet ilveksen ääntä illansuussa ihan läheltä. Myös linnut ovat pitäneet metakkaa ja antaneet varoitusääniä samaan aikaan, kun ilveksen ääntä on kuulunut. Jos se on naaras ja sillä on pentuja, ne olisivat nyt ihan pikkuisia. Nuuskijan ja pentujen kohtaaminen olisi emon mielestä ihan varmasti puolustautumisen ja hyökkäyksen arvoinen juttu.
Siksi, Nuuskijan suureksi ihmetykseksi ja pettymykseksi sen pitää nyt kulkea metsässä ja mökkitiellä toistaiseksi remmin päässä. Se on sen parhaaksi ja ehkä se kaikessa viisaudessaan tämänkin ymmärtää.
 |
| Kuva ilveksestä tallentui mökkinaapurin riistakameraan. Musta hännänpää erottuu hyvin. |
Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.
Muuten mukava havainto meidän silkistä, kun olemme uudessa kodissa melkein koko päivän, niin se nuokkuilee oven edessä että joko lähdettäisi kotiin, eikä osaa vielä ymmärtää että se on meidän koti, onhan meillä jo lähes kaikki siellä, paitsi pesukone,pakastin, sohvat ja tv.ei siis mitään muuta, kuitenkin se mankuu vähä väliä että " mennään kotiin", kun tänne vanhaan kotiin tullaan, niin voi kun se on iloinen, ja käy tarkistamassa lelunsa, eli mitenkähän kauan kestää että se alkaa pitää uutta kotia kotinaan.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Joskus olen kuullut, että koirat tottuvat sitten kumminkin nopeasti uuteen kotiin. Mutta kissat ovat kuulemma joskus lähteneet uudesta kodista karkuteille kohti vanhaa kotia.
PoistaEli luulen, että kun koiranne huomaa, että kaikki tavarat on uudessa kodissa ja te eli sen perhe pysytte uudessa kodissa, niin se on sitten siinä.