keskiviikko 26. elokuuta 2020

Pyöräilijän itsesuojeluvaisto


Tai paremminkin itsesuojeluvaiston puute.

Kotikaupungissa ja varsinkin kotinurkilla on meneillään useita erilaisia tietyömaita, isompia ja pienempiä. Tehdään uutta valtatietä, pyörätietä, uusitaan vesijohtoja, korotetaan risteyksiä. Asvaltoidaan olemassaolevia katuja ja leikataan puiden alaoksia näkyvyyden parantamiseksi. Rakennetaan monitoimitaloja ja puretaan parakkikouluja. On hienoa, että rakennetaan uutta ja kohennetaan vanhaa. Välillä täytyy autoilijana kiertää kaukaakin kotiinsa päästäkseen. Pyörällähän voi sujahtaa menemään melkein mistä kolosesta vaan.


Ja niinpä moni sujahtaakin, totisesti. Ilman kypärää ja hirveällä vauhdilla. Perusautoilijan perusturva järkkyy, kun tällainen kiitäjä menee ohi sadasosasekunnin päässä auton nokasta. Useimmiten asialla ovat nuoret miehet ja ihan pienetkin. Tietyömaalla ja sen läheisyydessä pitäisi liikkua varovasti, kun liikennejärjestelyt ovat aina poikkeuksellisia. Ihmisen pääkoppa on niin ohutkuorinen, ettei sen tarvi kovaakaan kopsahtaa asvalttiin, puuhun tai auton kylkeen ilman kypärää, kun tulee jo pysyviä vaurioita. Se ei ole aina pyöräilijän omassa vallassa, tuleeko sitä kopsahdusta vai ei. Tänäkin aamuna suloinen pikkutyttö pyöräili kouluun ja ihana vaaleanpunainen kypärä keikkui pyöränsarvessa. Kypärän sisällä oli pieni ruskea nalle. En malttanut olla harjoittamatta yleistä vanhemmuutta ja olla sanomatta hänen ohitseen pyöräillessäni, että "Laita nyt, lapsikulta, se kypärä päähän." Vastaus oli tiukka: "E!"


Ihan muutaman kuukauden sisällä olen nähnyt monta läheltä piti -tilannetta nimenomaan pyöräilijöiden kanssa. Jostain tyhjästä on pyyhältänyt kamikaze-pyöräilijä auton nokan edestä kovempaa vauhtia kuin autot taajamassa. Pahin syöksypyöräilijä pyöräili viime maaliskuussa pimeässä ja vesisateessa Prisman parkkipaikalla. Pikkupoika sotki menemään täysin mustassa asussa huppu silmillään, ilman kypärää, mustalla valottomalla läskipyörällä ja nopeutta vähintään 40km/h.

Äskettäin nuorehko mies paahtoi täyttä vauhtia alamäkeen kohti T-risteystä, jossa oli autoja kääntymässä joka suuntaan ja joka suunnasta. Sinne vaan sekaan porhalsi hän hiljentämättä vauhtiaan yhtään. Ja ilman kypärää. Luottamus on kova, että autoilijat näkevät ja huomaavat.


Tänään naishenkilö pyöräili kaupungin keskustassa samalla tyylillä kuin edellinen sankari. Tällä oli sentään kypärä päässä. Tapahtumapaikkana oli tietyömaan vuoksi ruuhkautunut risteys, jossa autot joutuivat pysähtymään ylämäkeen ja tukkimaan risteyksen toinen toisiltaan. Nainen ajoi pyörällään suojatietä pitkin autojen sekaan pieni lapsi kyydissään. Ja tilannenopeutta oli tällä teiden ritarittarella ihan riittävän paljon.

Näitä katsoessa kanssakulkijakin irtaantuu ruumiistaan jo pelkästä kauhusta.

Ohessa linkki aiheeseen liittyvään kohtalaisen tuoreeseen lehtijuttuun:
https://www.ess.fi/paikalliset/2643257

Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Mahdolliset kommentit pyydetään kirjoittamaan postauksen lopussa olevaan kenttään, jotta ne ovat kaikkien lukijoiden nähtävillä.

3 kommenttia:

  1. Onpas ollut hurjia tilanteita. Minä en ymmärrä sitä, että miksi pitää pyöräillä niin hurjalla vauhdilla. Minä olin opiskeluaikoinani Turussa hyvin arka pyöräilijä, koska en tiennyt liikennesääntöjäkään. Ei ollut vielä silloin ajokorttia.

    VastaaPoista
  2. Joo, on tämä erikoinen ilmiö. Pyöräilijän itsevarmuus.
    Työntäköön itsensä sinne autojen sekaan,mutta lapsi turvaistuimella tulisi ajatella turvallisuutta.
    Näissä on se kurja puoli,että yhteentörmäyksissä autoilija jää aina toiseksi,kun ruvetaan syyllistä etsimään. Ei sekään ole oikein.

    VastaaPoista
  3. Ja vaikka eivät omasta turvallisuudestaan piittaakaan, niin piittaisivat edes muiden. Keskikaupungillakin näköjään on täyttä ymmärrystä vailla olevia pyöräilijöitä jalankulkijoiden vaarana.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!