Kun joulusta tuli täydellinen

Tämä ei ole elokuvan Täydellinen joulu leffa-arvostelu eikä juonipaljastusjuttu, vaan kertomus siitä, mitä ajatuksia tämä jouluinen(kin) elokuva herättää katsojassa.

Sen verran kerrottakoon, että elokuva, jonka ohjasi Taru Mäkelä, perustuu ruotsalaisen Kjell Sundvallin ohjaamaan elokuvaan Tomten är far till alla barnen vuodelta 1999. Elokuva suomenettiin tuolloin Joulupukki vieraissa -nimiseksi. Täydellinen joulu vedetään täydellisellä kattauksella tämän hetken elokuvamaailman kärkinimiä: Elena Leeve, Antti Luusuaniemi, Mikko Leppilampi, Maria Ylipää, Ilkka Forss, Aku Hirviniemi ja upeasti roolinsa haltuun ottanut konkari Pirkko Mannola.

Täydellisen joulun tavoittelu alkaa monella viimeistään lokakuussa. Joka vuosi pikkuisen aikaisemmin. Ennen vanhaan malliesimerkit jaettiin kansalaisille aikakauslehtien sivuilla, mutta nykysin myös lifestyleblogit pursottavat tätä imelää herkkua kasvoillemme, jos vain annamme sen tapahtua. Syntyy illuusio jouluidyllistä, jota kohti lähdemme vaeltamaan kuin tietäjät aikanaan seuraten taivaankannen kirkkainta tähteä. Mutta mitä odottakaan määränpäässä. Ei joulun ihme, vaan jotain muuta.

Joulu valmistuu monilla pikkuhiljaa. Toisilla valmistelut aloitellaan aiemmin, toiset uskovat viime tipan voimaan ja nykyisin myös ennen joulua alkavaan joulualeen. Todetaan tässä samalla myös se, että joulua viettämättömiä tai vain vähäisin elkein viettäviä löytyy kanssaihmisistä. Joulu tulee ja menee joka tapauksessa, viettotavasta riippumatta.

Muistissa on ne vuodet omista jouluista, kun mummoloita on kolmin kappalein. Joulua pitää siis viettää neljässä eri pisteessä, myös omassa kodissa. Se on kuin lautapeli, jossa jo juhannuksen jälkeen arvotaan lähtöruutu ja päätepiste ja aletaan kulkea täydellistä joulua kohti. Kuinka pelilaudan nappuloiden paikkaa vaihdetaan sen mukaan, kun jollekin ei sitten käykään liikahtaa joulupäivänä tiettyyn pisteeseen, vaan vasta tapanina. Silloin sekoitetetaan pelinappulat ja aloitetaan peli uudestaan. Jouluilo jää jonnekin, luultavasti jakajan käteen.

Jokainen taho haluaa kaikki sukuun kuuluvat ja uudet tulokkaat luokseen ja lopputuloksena on kaikkea muuta kuin täydellinen joulu. Mukana on mielipahaa, vuoden mittaan kertyneitä paineita, jotka puskevat esiin väsyksiin saakka raataneista ihmisistä, kun mikään ei vastaakaan täydellisen, kiiltokuvamaisen joulun odotuksia.

Kunnes viimein tapahtuu se joulun ihme, että joku sanoo poroille ptruu ja hyppää kelkasta tällä pysäkillä pois. Ilmoittaa, että ei perheineen liikahda mihinkään omasta kodistaan ennen tapaninpäivän iltaa. Ja siitä asti on tässä kodissa ollut joulurauha, täydellinen.

Alkuun tämä päätös saa aikaan niskurointia, tietysti. Mutta se on sen arvoista, kun ei tarvitse laukata kyläpaikasta toiseen ympäri maakuntaa täydellisen joulutunnelman perässä sitä koskaan löytämättä.

Elokuvassa koko iso perhe, eksät, nyksät, uudet partnerit, sinun ja minun lapset kokoontuvat saman katon alle joulun viettoon. Ihana ideahan se on, mutta arvaatte varmaan arvaa mitä tapahtuu, kun jää alkaa ensin ritistä ja lopulta pettää jalkojen alla. Jääkylmässä vedessä ajelehtii epäilyksiä, salaisuuksia, mustasukkaisuutta, valkoisia ja mustia valheita ja vaaranpaikkoja.

Onneksi nykyisin oma joulunvietto on juuri niin täydellistä kuin vain voi toivoa ja elokuvakin päättyy onnellisesti. Rauha maassa ja kohti uusia jouluja.

Näihin kuviin ja tunnelmiin,  Suvi Teräsniskan laulamana tällä kertaa.

Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin luvaton kopiointi on kielletty.