Kokemuspiirin laajentamista

Kuvan henkilö ei liity tapaukseen

Vähän kyllä jännitti astua erikoisliikkeeseen juuri tällä nimenomaisella asialla ensimmäistä kertaa. Ovikellon kilahdettua ei hetkeen näkynyt eikä kuulunut ketään. Minulla oli aikaa silmäillä ympärilleni. Tavaraa oli paljon. Oli värikästä ja mustaa, tukevampaa ja vähän kevyempää. Selvästikin "rahaa on, mutta se on tavaras kii" vanhan sanonnan mukaan. Taas kävi mielessä, miten paljon jotkut yrittäjät luottavat ihmisiin. Miten helppoa olisi kahmia sylillinen kallista tavaraa mukaansa ja pinkoa kadulla odottavan rikostoverin autoon. Tälle tavaralle varastettuna on vaikea löytää pimeitä markkinoita. No, ehkä hänellä on valvontakamera. Ja onhan niitä kaupungilla muutenkin.

Olin ihan varma, että pian takahuoneesta lyllertää hieman hengästyneenä eläkeiän jo hetki sitten ylittänyt vanhempi naishenkilö, joka tuoksahtaa juuri nautitulta kahvilta tai joltain muulta. Hajuvedeltä? Olisikin melko pervoa, jos tällaisessa liikkeessä yrittäjänä/myyjänä olisi mieshenkilö.

Myyjä mittailisi nopealla katseella minut päästä varpaisiin ja kun olisin ehtinyt piipittää asiani, puuskahtaisi hän, että: "No jo oli aikakin." Ja samaan hengenvetoon noituisi suohon kaikki halpisversiot, joita olen n. 45 vuotta käyttänyt enkä ole ymmärtänyt turvautua erikoisliikkeen palveluihin ja tuotteisiin, joiden laatua en yhtään epäile. Siinä vaiheessa oma, harvoin orastava ostofiilikseni olisi väistämättä jo valmiiksi kriisiytynyt.

Odotin myös, että ensimmäiseksi minut komennetaan ahtaaseen tilaan ja täti tunkee sinne yllättäen ja pyytämättä kylmän mittanauhansa kanssa. Päivittelee, miten väärää kokoa ja mallia olen aina käyttänyt ja itse aiheuttanut itselleni sen, mikä tämän ikäisillä naisilla on yleinen ilmiö liittyen maan vetovoimaan. Siinä vaiheessa olisin jo ehtinyt toivoa vähintään omaa kuolemaani, ehkä jopa meidän molempien. Edellä kerrottu ennakkoluulo on estänyt minua asioimasta täällä kaikki nämä vuodet.

Kauhuskenaarioni ei toteutunut. Liikkeen takaosasta astelee paikalle reipas, miellyttävä, kohtelias, tehokas, asiantunteva, kaunis, nuorehko nainen, joka kyselee toivomuksiani ja aikaisemmin käyttämääni kokoa, merkkiä ja mallia. "Lähdetäänkö juuri siitä koosta liikkeelle?" Ja jos vielä vain muistaisin merkin ja mallin, jota olen käyttänyt. No muistan vaan liikeketjun, jonka myymälöistä olen jo vuosia raapaissut mukaan sopivan tuotteen, kun en ole viitsinyt sovitella sen kummemmin. Joskus olen hemmotellut itseäni uusilla väreillä, joita ilmestyy liikkeisiin keväisin ja syksyisin. On ollut sinistä, harmaata, oranssia, tummempaa punaista ja keskipunaista, jopa valkoista. Mummoväriä en käytä, vaikka se lienee varsin käytännöllinen varsinkin kesällä.

Ja sitten sovittamaan. Saan äheltää omassa rauhassa paksujen verhojen takana. Apua viehättävä myyjätär tarjoaa, mutta en tarvitse. Ensimmäinen versio ei ollut hyvä, mutta nro 2 ja 3 ovat parhaimmat ja alussa ilmoittamani koko toimii. Värit ovat kohtalaisen vaaleita, mutta ei silti ihan niitä mummovärejä. Nämä kaksi tuotetta lähtevät mukaan. Harvoin ostan itselleni mitään uutta enkä varsinkaan mitään näin kallista. Nyt pistän kaikki vanhat syrjään odottamaan muita hetkiä ja näitä kahta uutta käytän ja hoidan huolellisesti. Myyjä tiedustelee vielä, miten olen aikaisemmin pessyt tuotteita. Selitän, että olen pessyt niitä koneessa, vaikka tiedän, että pitäisi pestä käsin.

"Ei ei, kyllä nämä voi pestä koneessa", sanoo hän. "Kunhan et missään tapauksessa käytä huuhteluainetta, (no en ole vuosiin käyttänyt muutenkaan), taitat kupit sisäkkäin ja pistät pesupussiin, peset max 40 asteessa ja kuivatat riiputtamalla, ei tasaisella alustalla. Sillä tavalla niistä on iloa pitkäksi aikaa." No juuri näin olen tehnytkin. Hankinta ei siis tuo lisää työläitä muutoksia aikaisempaan elämääni.

Liityn kanta-asiakkaaksi ja sallin tarjousten lähettämisen sähköpostiini. Niin kuin sitä mainospostia ei muutenkin tulisi jo riesaksi asti. Kaikkeen sitä ihminen herkistyneessä mielentilassa suostuukin. No nyt on kuulemma malli ja merkki asiakasrekisterissä, ei muuta kun rouva marssii vaan ovesta sisään ja hankkii samaa tiedossa olevaa merkkiä lisää, jos se miellyttää. Ja uskoo hän, että miellyttää. Näin asiakkaita sitoutetaan.

Kotona molemmat tuotteet tuomitaan heti mummovärisiksi. Prkl. Pyydän katsomaan uudestaan. Isäntä korjaa näkemystään, ehkä pakon edessä? Myöhemmin hän oma-aloitteisesti täsmentää, että mummoversio on sellainen, jonka selkäkappale on noin 20cm korkea (näyttää käsillään).😁 Mieskin on oppivainen eläin.

Kuvat: Pixabay
Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.
Ei kaupallista yhteistyötä Erikoiset Asiantuntijat / Liivikeskus.
Blogin ja postauksen linkkejä saa jakaa