keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Jussi Halla-ahon Epävirallinen elämäkerta


Tämä postaus ei ole poliittinen kannanotto mihinkään suuntaan. Jussi Halla-ahon epävirallinen elämäkerta on Lauri Nurmen kirjoittama syksyn uutuuskirja. Halla-aho on kiistelty persoona, enkä jätä kirjaa lukematta hänen edustamansa poliittisen suuntauksen vuoksi tai sen ansiosta tai sen vuoksi, että sitä moni kammoksuu. Kirjan lopputeksteissä sanotaan: ”Kirja on kirjoitettu kaikille Jussi Halla-ahosta ja suomalaisesta yhteiskunnasta kiinnostuneille - niin kohdetta kannattaville kuin häneen kriittisesti suhtautuville ihmisille. Tekstiä ei ole kirjoitettu puolesta eikä vastaan, koska jokaisessa meistä on monta puolta.”

Halla-aho on älykäs ihminen. Hän on syntynyt alunperin suomenruotsalaiseen kulttuurisukuun, jossa hän edustaa yhdeksättä sukupolvea ylioppilastutkinnon ja korkeakoulututkinnon suorittaneena. Suvussa on ollut useita pappeja. Halla-ahon äidinisä on ollut kuuluisa ja pidetty kunnanlääkäri eteläpohjalaisessa Alajärven pitäjässä, joka on nykyisin kaupunki. 

Halla-aho joutui koulukiusatuksi jo alakoulussa eikä kiusaaja ollutkaan koulutoveri vaan opettaja. Tosin kiusaajien joukko laajeni myöhemmin koulutovereihin ja yläaste oli hänelle ”yhtä helvettiä.” Päivälukion hän jätti rehtorin pettymykseksi kesken ja siirtyi opiskelemaan iltalukioon, jossa sai opiskella rauhassa ilman sosiaalisia ryhmäpaineita. Hän kirjoitti laudaturin paperit ja myöhemmin vielä opiskeli itsekseen venäjää ja kirjoitti siitäkin laudaturin, mikä osoittaa melkoista itsekuria ja keskittymiskykyä. 

Myöhemmin hän opiskeli yliopistossa muinaiskieliä ja teki niihin liittyen loppututkintonsa ja myöhemmin väitteli tohtoriksikin. Kuolleitten kielien yliopistotasoisesta osaamisesta ei sinällään liene juuri hyötyä missään konkreettisessa hommassa, ei ehkä poliitikonkaan tai ministerin. Toisaalta kyllähän se poliitikkojen retoriikka välillä kuulostaa joltain munkkilatinalta. Ehkä hän aikoikin alunperin jäädä yliopistoon kielitieteilijäksi. Lähipiirin mukaan Halla-ahossa olisi ollut ainesta yliopistomieheksi, mutta tutkijan ura ilmeisesti tyssäsi tiettyihin mielipidekirjoituksiin. Tyyppi on lahjakaskin, mutta ei mikään varsinainen monilahjakkuus. Politiikassa hän tuntuu olevan vain yhdellä asialla. Talouspoliittisia keskusteluja ja kannanottoja hän välttelee. Se, että onko hän toiminut fiksusti tietyissä asioissa, on kokonaan toinen juttu. Jokainen saa ajatella maahanmuuttoasioista(kin) mitä haluaa, myös hän. Kaikkea ei tarvitsisi sanoa silti ääneen. 

Kun kirjassa tuli vastaan luku, jonka nimi on ”Rotuoppeja ja kansallissosialismia”, mietin jo, että jätänkö kirjan lukemisen kesken. Henkilö kiinnostaa, ei politiikka eikä rotuviha. Jatkoin sitkeästi, kun olin aloittanut. En tiedä pystyykö henkilöä pitämään erillään niistä asioista mitä varsinkin hänen näppäimistöltään on lähtenyt. Haluan olla objektiivinen, ennakkoluuloton ja erikoisia mielipiteitä suvaitseva lukija. Teen johtopäätöksiä vasta sitten, kun olen kirjan kokonaan lukenut, en lukematta sitä.

Luvun alussa kerrotaan miten Halla-ahon poliittinen herääminen tapahtui 2000-luvun alussa. Silloin tapahtui siis muutos verrattuna opiskeluaikoihin, jolloin hänellä ei vielä ollut nykyisenkaltaisia jyrkkiä mielipiteitä. ”Neekerinpiiskaamisesta” ja ”molopäähomoaktivisteista” kirjoittaminen johti umpikujaan yliopistolla ja hänen piti siirtyä kokonaan politiikan pariin. Hän ei ole tyypillisin sujuvasanainen poliitikko. Hän asettelee sanansa hyvin tarkasti ja käyttää huolellista kirjakieltä. Hän opettelee etukäteen ulkoa kaiken mitä sanoo, jos mahdollista. Voisi ajatella sen olevan hyvin raskasta. Ja jos niin on pakko tehdä, on varmasti stressaavaa, jos joutuu antamaan lausuntoja ilman etukäteen valmistautumista. 

Halla-aho on todellakin ristiriitainen tyyppi. Hän kirjoittaa blogissaan (kirjassa on otteita blogista) humoristisesti ja somasti kissoistaan ja lapsistaan kuten kuka tahansa onnellinen vanhempi tai lemmikin omistaja. Se voi toki olla laskelmoitua pinnan kiillottamistakin, mutta uskon hänessä olevaan humanistiseen puoleen. Siksi hän onkin niin ristiriitainen. 

Ei kerrota tässä kuitenkaan kaikkia ylläreitä mitä häneen liittyy. Jätetään jotain muillekin lukijoille. Henkilöstä itsestään kertovat jutut olivat minun mielestäni kiinnostavimpia. Toiseksi kiinnostavinta oli se, miten hän on tähän ideologiaansa päätynyt. Poliittinen lähihistoria kiinnostaa minua yhtä vähän kuin Halla-ahoa homoliitot. Se oli melko puisevaa luettavaa. Joku, joka on niitä vaiheita seurannut aikanaan tarkemmin ja tuntee kiinnostusta niihin, voi tykätäkin. 

Kokonaisuudessaan voi sanoa, ettei kirja mikään varsinainen elämäkerta ole, eikä sen liene tarkoituskaan olla sitä. Siinä on niin paljon muuta juttua ja onhan sen nimikin epävirallinen elämäkerta. Onhan sen eteen paljon töitä tehty ja se on paikoitellen puuduttavan perusteellinen. En voisi sanoa kirjaa mitenkään viihdyttäväksi. Enkä ajattele tätä edelleenkään millään tavalla poliittiselta kannalta. Kouluarvosanaksi annan kirjalle 7.



Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty

3 kommenttia:

  1. Kiitos sinulle tästä esittelystä. Minuakin kiehtoo tässä ukossa jokin ( ei myöskään poliittisessa mielessä) hän on erilainen omalla "hillityllä "tavallaan. Vai on hän myös koulukiusattu 🤔

    VastaaPoista
  2. Minä olen ihmetellyt sitä, miksi Halla-Aho niin introverttinä ja ujona on politiikassa. Esittelystäsi selkisi tämäkin asia: hän opettelee ulkoa - jos mahdollista - esiintymisensä. On varmasti tosiaan todella stressaavaa. Ja selkis, miksi hän on politiikassa. Ehkäpä tosiaankin yliopistouran menettämisen takia. Minuakin henkilö kiinnostaa psykologisesti, ei hänen mielipiteensä (täyttä huttua). Hän käyttää monia defenssejä, esimerkiksi kompensointia ja projektiota, jossa omat kielletyt tunteet siirretään toiseen. Ehkäpä hän itse haluaisi olla huikenteleva homo tai laiska maahanmuuttaja. Taisin kirjoittaa rumasti.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteistanne. Juu erikoinen persoona on todellakin kyseessä. Itse asiassa Halla-aho ei kovinkaan pahasti homoja paheksu. On jopa työskennellyt nuorena homobaarissa kirjan mukaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!