Tietoisuus vs. tajunta

Tässä istun ja ajattelen. Tajunnan tasoni on työpäivän jälkeen kohtuullisen vireä ja olen tietoinen minussa ja ympärilläni tapahtuvista asioista. Tämä kaikki toiminta tapahtuu aivoissa. Onko se, joka minä olen nimenomaan aivojen tuottamaa. Onko tajunta suku- ja tietoisuus etunimeni. "Ajattelen, siis olen." pohti Descartes aikoinaan ja moni muu häntä ennen ja hänen jälkeensä. Voisiko täten päätellä, että jos en ajattele, en myöskään olisi olemassa. Ainakin ehkä niin, että jos en ole olemassa, niin en ajattele. Mutta entä jos aivotoiminta on syystä tai toisesta minimaalista tai loppunut, olenko silti olemassa.

Kun ihminen on hereillä ja tajuissaan, hän on tietoinen itsestään ja ympäristöstään. Ilman mitään suurempia ponnisteluja. Tietoisuus kulkee mukana toimissamme niin tiukasti, että vaikka yrittäisimme sulkea sen välittämät viestit, emme siinä onnistu. Havainnoimme ja toimimme tietoisuumme välittämien viestien perusteella kiinnittämättä huomioita itse tietoisuuteen. Me joko olemme tai emme ole tietoisia. Vireitä ja valppaita tai koomassa tai jotain siltä väliltä.

Usein puhutaan tietoisuudesta ja tajunnasta synonyymeinä. Mutta oikeasti ne ovat eri asia. Tajunta on kuin alusta, joka mahdollistaa tietoisten kokemusten syntymisen. Tai tajunta on kuin tietokoneohjelma, joka voi täyttyä tietoisuuden ohjelmilla ja kaapeloida meidät ympäröivään maailmaan. Tajunta mahdollistaa tietoiset kokemukset, mutta tietoisuus voi olla osittain riippumaton tajunnasta. Voimme olla tiedostamatta ympärillämme tapahtuvia asioita, mutta kun havahdumme ne huomaamaan, ne nousevat tietoisuuteemme ja tiedostamme ne. Esimerkiksi televisiota katsellessa voi ulkona alkanut vesisade jäädä tiedostamatta.

Koomassa ihmisen tajunnan taso ja tietoisuuden sisältö ovat kaikkein matalimmalla ja lähes olematonta. Anestesiassa tila on lähes koomaa vastaava. Mutta esimerkiksi unissakävelijällä, vaikka  tietoisuuden taso on lähes olematon, voi tajunnan taso olla korkea. Tilat eivät vain synkronoi keskenään ja unissakävelystään ei yleensä muista yhtään mitään. Kohtuullisen tai riittävän tajunnan tason vuoksi unissakävelijä kuitenkin osaa toimia, kävellä esimerkiksi portaat alas loukkaantumatta ja avata oven kuin olisi hereillä. Ihmisen ollessa vegetatiivisessa tilassa, voi tajunnan taso olla korkea, vaikka ulospäin näyttää, että vihannes kuvaa tilaa parhaiten.

Aivojen tärkein tehtävä, yleisestä luulosta poiketen ei ole ajattelu ja tietojen tallentaminen, vaan kehomme toimintojen säätely ja ennustajana toimiminen. Aivot prosessoivat kehon sisäistä ja ulkoista tietoa, joista syntyy tietoinen kokemus, joka edesauttaa meitä pysymään hengissä. Aivojen tuottaman tiedon avulla selviämme päivittäin aamusta iltaan.

Onko tietoisuutta olemassa, jos sitä ei pysty ilmaisemaan? Tietoisuutta arvioidaan usein sillä perusteella, pystyykö henkilö kokemaan asioita ja vaikuttamaan omaan toimintaansa. Kuitenkin, vakavan aivovaurion johdosta, kun ihminen on niin sanotussa locked-in-tilassa (ihminen ei pysty liikuttamaan lihaksiaan, puhumaan eikä nielemään), on voitu huomata, että monilla on kuitenkin tunteet ja ajattelutoiminnat tallella. He pystyvät joskus ilmaisemaan itseään liikuttamalla silmiään. Kun edes silmät eivät liiku, on tehty havaintoja henkilön aivotoimintaa tutkimalla. On pyydetty ajattelemaan kyllä-vastauksen sijaan jotakin tiettyä asiaa, ja ei-vastauksena jotakin toista. Tutkijat tiesivät, että näiden kahden erilaisen asian miettiminen aiheuttaa aivan erilaista aivotoimintaa ja tulivat siis johtotulokseen, että vaikka ihminen ei silmäänsä pystyisi räpäyttämään, tietoisuuden tila voi rikas tajunnan tilan ollessa täysin olematon.

Mahdottoman mielenkiintoista ja maallikolle vaikeaa. Niin monimutkaista, että päässä alkaa pyöriä ja melkein ahdistaa. Vaikka olen melko valppaassa tilassa ja tietoinen lukemastani, niin moni asia menee pitkälti yli ymmärryksen. Joskus tuntuu, että on oivaltamassa jotakin monimutkaista, mutta sitten tulee tunne kuin sanat loppuisivat kesken asian kuvailun. Että oivallus on melkein jo kielen päällä ja sitten katoaa. Ymmärrykseen tietysti vaikuttavat omat opinnot ja tutkimukset asioiden tiimoilta. Jonkun aivoja tutkivan professorin ymmärrys aivojen toimintaan on ihan eri tasoa kuin tavallisen toimistotyötä tekevän.

Mikä se tietoisuus sitten oikein on? Tuntuuko se joltain? Kun oikein miettii ja yrittää muistella jotakin asiaa tuntuu, että päätä pakottaa. Onko se tietoisuuden laajeneminen aivoissa, joka alkaa pursuilla yli äyräiden. Vai voiko tietoisuus olla sama kuin mitä sieluksikin puhutaan. Se, kuka minä olen, joka tekee minusta juuri minut? Se henki, joka ajattelee minuna. Voisiko siis olla niin, että kun puhutaan hengestä tarkoitetaan tajuntaa ja sielulla tietoisuutta. Vai onko se energiaa, joka poistuu meistä kuoltuamme, kun tajunnan taso  ja viimeinenkin tietoisuuden säie elämän langasta katkeaa.

Tajunnan tasoni alkaa ilmeisesti laskea, koska ilta pimenee ja sänky kutsuu puoleensa. Tietoisuus siitä, että tarvitsen unta tämän kaiken tiedon käsittelyyn, tuntuu houkuttelevalta. Olisinkohan huomenna yhtään viisaampi asian tiimoilta ja osaisin tietoisesti toimia niin, että oivaltaisin jotakin uutta ja hyödyllistä.



Lähde: Tiede 7/20, artikkeli: Mistä tietoisuus syntyy? kirjoittanut: Lauri Nummenmaa

Kuva: Pixabay

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.