Täytetyt broilerin rintafileet

Näissä kokkaushommissa tuppaa käymään niin, että tekovaiheesta muistaa ottaa valokuvia, mutta kun valmis ruoka on pöydässä, ei kuvaaminen muistu mieleen, vaan on kiire päästä nauttimaan tuloksista. Niin kävi taas tämänkin kanssa.

Välillä tuntuu siltä, että broileri kotkottaa jo korvistakin ulos, anteeksi jo etukäteen. Kun ei syö punaista lihaa, niin silloin on syötävä jotakin vaaleaa lihaa tai kalaa. Jos meinaa nimittäin muutakin syödä kuin kasviksia. Pelkillä kasviksilla ei ainakaan Erikoinen Asiantuntija pysy hengissä.

Valitse kaupasta mahdollisimman paksuja, maustamattomia broilerin rintafileitä tarvitsemasi määrä. Yksi kappale per syöjä riittää, paitsi isonälkäisille tai muuten vaan hyväsyöntisille voi varata kaksikin.  Eikä se haittaa, vaikka jokunen jäisi yli. Loput voi syödä seuraavana päivänä.

Leikkaa fileen  paksuimpaan kohtaan varovasti terävällä veitsellä mahdollisimman laaja "tasku" kuitenkaan rikkomatta taskun reunoja tai pohjaa. Ripauta taskuun mieleisiäsi mausteita, esimerkiksi curryä, valkosipulijauhetta, mustapippurirouhetta, suolaa...

Viipaloi paprikakoskenlaskijasta ohuita viipaleita (ei siitä kovin ohuita edes saa) ja laita taskuun haluamasi määrä juustoviipaleita siten, että saat taskun suljettua ja kiinnitettyä cocktailtikulla.

Ripauta ulkopinnalle vielä vähän mausteita ja leivitä fileet molemmin puolin korppujauhoissa. Käytä tarvittaessa gluteenittomia korppujauhoja. Ruskista fileet öljyssä pannulla molemmin puolin kevyesti. Käytin tässä avokadoöljyä.

Lado ruskistetut fileet uunivuokaan vierekkän ja paista vielä uunissa 175C asteessa kypsiksi, puolisen tuntia riittää. Keitä lisäksi mieleistäsi riisiä ja höyrytä kasviksia. Valkosipulimajoneesia voi tarjota lisäksi, jos kastiketta kaipaa. Varoita syöjiä ja syöjättäriä cocktailtikuista.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Muna on kanaa viisaampi

 

Lapset opettavat vanhempiaan monella tapaa. 

Menemään nukkumaan aikaisemmin. Valvomaan. Jaksamaan väsyneenä. Joustamaan. Odottamaan. Muokkaamaan omia aikataulujaan lapsen tarpeiden mukaisesti.

Kokkaamaan. Pesemään ja parsimaan. Viihdyttämään. Lohduttamaan. Laulamaan lastenlauluja. Leikkimään barbeilla ja lukemaan Aku Ankkaa. Matkimaan eläimiä. Konttaamaan ja juoksemaan kovaa. Kantamaan. Auttamaan matematiikassa ja ruotsissa. Maistamaan kaikkia ruokia ainakin pikkuisen. Laittamaan lempiruokia.Tekemään kompromisseja pienissä asioissa. Olemaan aikuinen, kun sitä tarvitaan. Heittäytymään. Kannustamaan. Tietämään vastauksia.

Asettamaan rajoja ja pitämään niistä kiinni. Kuuntelemaan huolia ja pitämään salaisuuksia. Rakastamaan ehdoitta.

Asettamaan toisen etusijalle. Aina.

Marttyyrihommiin ei alennuta, vaikka 20 vuotta kuluukin niin, että omat tarpeet laitetaan koko lailla taka-alalle. No, kyllä sitä väliin jotain omaakin ehtii tekemään. Ja ehtiihän sitä sitten taas.

Eihän se nyt noin mustavalkoista ole. Ihan parasta aikaa elämässä. Ja kuinka nopeasti se kuluukaan. Oikein ärsytti muutamia vuosia sitten, kun oli muodissa tämä vanhempien "oma aika" -vaatimus. Kun se tuntui olevan melkein ykkösjuttu vanhemmuudessa. Ei mennyt oikein itselle jakeluun tuo homma, että ensin tehdään lapsia ja sitten halutaankin oma aika takaisin. Olisi pitänyt ensin vähän miettiä, mitä oikein haluaa 😁

Minulla on ollut äitinä omat puutteeni. Esimerkiksi ne tunteet, jotka löytyvät joka äidiltä, mutta joiden hallinta on joskus ollut vaikeaa. Naarasleijonan vaistot, jotka toimivat kuin villieläimellä konsanaan. Ei mitään saalistussuunnitelman laatimista, vaan suoraan kimppuun vaan, kynnet esillä - noin niinkuin kuvainnollisesti - jos joku vaara uhkaa leijonaemon omia pentuja.

Kuopuksella on paljon ystäviä, tyttöjä ja poikia - en tiedä onko niitä muita, mutta ystäviä kaikki tyynni. Minun pitää muistaa, että ajat ovat muuttuneet. Joskus, kun kuopus kertoo lähtevänsä vaikka Juuson kanssa kahville, herää aistit ja vaistot. Ahaa, poikaystävä! En tiedä mistä kuopus sen huomaa, koska vastaa minulle ennen kuin ehdin kysyä, että he ovat vain kavereita ja että olen monta kertaa jo kertonut, että minun nuoruudessani tytöt ja pojat eivät olleet kavereita. Ei tarvitse kuulemma enää kertoa. Joskus, kuopus voi lisätä ihmettelyn, miten tunkkaisessa maailmassa olen elänyt nuoruuttani. Hän sanoo sen hellästi, ei pahasti. 😊

Tuli eräänä päivänä puhetta joululahjoista ja kuopus mietti ostaako ystävilleen mitään, kun haluaisi ostaa jollekulle, mutta toiselle ei. "Ethän voi niin tehdä", pelästyn melkein. "Miksen voisi?" kuopus vastaa. Toinen ystävistä on hänelle läheisempi. Kuopuksesta on muutenkin tullut tarkka rahankäyttäjä, koska rahat ovat itse kesätöistä ansaittuja. "Kyllä Minsku tietää, ettei me olla niin läheisiä enää" kuopus kertoo ja jatkaa: "Voisin sitä paitsi sanoa sen hänelle suoraankin!" Olen järkytyksestä mykkänä. En saa sanaa suustani, koska olen sekä yllättynyt että ylpeä. Mikä suoraselkäisyys, mikä rohkeus! Ymmärrän, että tässä kohtaa onkin parempi olla tarjoilematta omia 70-lukulaisia tapoja hoitaa ihmissuhteita. "Miksi tekisin mitään semmoista, mikä ei tunnu oikealta ja hyvältä?", kuopus jatkaa ja ampuu minua totuuden nuolella suoraan sydämeen. 💘 "Sellaista, jonka tekisin vain jonkun tavan vuoksi!" hän vielä jatkaa ja minut on teilattu alas esikuvien estradilta. Onneksi, onneksi - pidin suuni kiinni.

Muutamia aikoja sitten tapahtui jotakin, jonka johdosta kuopusta kritisoitiin jostakin tekemisestä, joka ei edes loppujen lopuksi pitänyt paikkaansa. Hän kertoi siitä minulle ja olin saman tien aseistamassa itseäni sotisopaan ja lähdössä tantereelle puolustamaan omiani. "Äiti, älä!" hän pysäytti aikeeni. "Me kuitenkin itse tiedämme miten asia on, muulla ei ole väliä!" 

Tämän viisauden olen tallettanut sydämeeni. Turha on maailmassa sanoja ja tekoja hukata jokaisessa mielipahassa, kun itse tietää miten asia oikeasti on. Kun ei päästä pahaa tahtoa tai aietta sydämeensä, on aina voittaja.

Ei kuopus tiedäkään, mikä viisaus hänessä on. Ei kannata kehua, ettei ylpisty - vai mitä? Näinhän se oli silloin tunkkaisessa lapsuudessani muiden lastenkasvatusviisauksien ohella. Kyllä on myönnettävä, että viisaus asuu nuorissa ja heiltä on paljon opittavaa. Asenteista, avarasta katsantokannasta, avoimuudesta ja anteeksiannosta. Ja kyllä minä olen tämä kuopukselle kertonut - eikä hän ole yhtään ylpistynyt 💕

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Pestobroileria timjamihunnulla

Erikoisten Asiantuntijoiden koekeittiössä valmistui viikko sitten sunnuntailounaaksi helppoa ja edullista  arkiruokaa. Broilerin reisipalat maksoivat Prisman tiskillä 5,25e/kg. Roskiin menevä hävikki on paljon pienempi kuin koipi-reisipaloissa. 

Reisipaloja täytyy tähän ruokaan varata kaksi kappaletta per ruokailija. Tosinälkäisille tai muuten hyväsyöntisille voi mennä kolmekin.

8 kpl broilerin reisipaloja

1/2 dl oliiviöljyä

3 rkl vihreää pestoa

1 nippu tuoretta timjamia

1tl sitruunapippuria

1/2 tl currya

1/2 tl valkosipulijauhetta

Sekoita mausteet öljyyn. Lado broilerin reisipalat voideltuun uunivuokaan rinnakkain. Voitele maustetulla öljyllä. Käytä öljy kokonaan. Sivele pesto reisipalojen pintaan. Silppua päälle nippu tuoretta timjamia. Timjamin tulee olla nimenomaan tuoretta, kuivattu timjami ei käy.

Tämän voi tehdä valmiiksi vaikka edellisenä päivänä ja peittää astian kelmulla jääkaappiin, jotta broilerit ehtivät maustua. Itse annoin niiden maustua pari tuntia ja sekin kyllä oli ihan ok.

Sitten uuniin 175C asteeseen. 40 minuutin jälkeen tiputa uunin lämpö 150C asteeseen, ettei timjamit kärähdä.

Keitä lisäkkeeksi pitkäjyväistä riisiä tai basmatiriisiä. Höyrytä kasviksia, esimerkiksi kesäkurpitsaviipaleita, kukkakaalia, parsakaalia tai ruusukaalia. Valkosipulimajoneesi maistuu myös tämän kanssa.

Oheisissa kuvissa on käytetty vähemmän pestoa, kun ei enempää sattunut olemaan ja timjamistakaan en uskaltanut koko nippua käyttää, ettei tule liikaa. Hyvin voi käyttää koko nipun.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteisytötä.

Että osaakin ärsyttää

"Kotiintuloaikoja ja kielioppisääntöjä pitää noudattaa", lausui eräs yläasteen opettajani muinoin 1980-luvulla. Näistä olen pitänyt tiukasti kiinni. 😁

Pilkkuiivaria ja kielipoliisia ärsyttää kielioppi- ja kirjoitusvirheet, vaikka niitä menee blogissakin kahden naisen tarkastuslautakunnalta läpi. 

Sanojen väärin kirjoittaminen on ihan yleistä ja inhimillistä, mutta joitakin oikeinkirjoitussääntöjä ei näköjään muisteta ollenkaan.

Virkettä ei tulisi koskaan aloittaa numeroin kirjoitetulla lukusanalla. Jos luku on kymmenen tai alle, se kuuluukin kirjoittaa pääsääntöisesti kirjaimin, kuten lauseen alkuun kaikki luvut. Jos lause pitäisi aloittaa vaikkapa vuosiluvulla 1984, suosittelen miettimään sanajärjestystä 😍  Samoin tasanumerot sata, tuhat, miljoona ja niin edelleen kirjoitetaan tavallisesti kirjaimin - paitsi ei jakokulmaan tai neliöjuureen 😁

Siis. Lauseen alkuun:

70-vuotias jäi kyydistä. 😬 - ei, vaan:

Seitsemänkymmentävuotias jäi kyydistä 🥰

Vaan miten on lukusanojen ja väliviivojen kanssa.

70-vuotias, 70 vuotta, 7-kymppinen, 70 v. 

70. vuosipäivä  🥰 

Entäs sitten piste lauseen lopussa - sehän tulee suoraan sanan perään.

Miksi sitten monesti näkee huuto- ja kysymysmerkin edessä välilyönnin ? Apua ! Eihän ennen pistettäkään ole . Hullultahan se näyttääkin . Vai mitä ?

Täytekirjaimet! Kirjainmuunnokset! Ne, jotka tulevat sanaan vaikkapa ääntämisen mukaan.

Jauhenliha 😬

Teranssi 😬

Huoneusto 😬

Sydämmellinen 😬

Pieno 😬

Rakastan suo ! 😬😬

Kumpa 😬 Empä 😬 Voimpa 😬 Zumba 😁

Suomessa asuva henkilö on suomalainen ja puhuu suomea, syntymämaa on usein Suomi.

Viikkomme kohokohta on perjantai, kun viikonloppu alkaa. Olemme menossa kohti talvisia juhlapäiviä: itsenäisyyspäivä ja joulu ovat tulossa. Toivotetaan hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Tai uuttavuotta yhteen kirjoitettuna, jos tarkoitetaan toivottaa iloa vain uudenvuoden aattoiltaan siis uudenvuodenaattoon. Kun toivotetaan hyvää uutta vuotta, tarkoitetaan koko tulevaa vuotta.

Puoli vuotta vain, niin ollaan juhannuksen vietossa ja sitä ennen kevättalvella vietetty ainakin Marian, Runebergin ja Kalevalan päivää. Juhlapäivät siis kirjoitetaan pienellä, mutta erisnimen kanssa isolla ja sanat erikseen - paitsi vakiintuneet vapunpäivä ja tapaninpäivä.

Taannoin tässä intaannuimme Nymman kanssa kohteliaiksi ja harjoittelimme teitittelyä. Teititellessä kirjallisesti yhtä henkilöä sen voi erottaa monikkomuodosta kirjoittamalla Te isolla alkukirjaimella. Monesti teitittely menee hassuksi.

"Oletteko Te jo syöneet?" kysyin Nymmalta.

"Minä olen, muista en tiedä!" Nymma vastasi virnuillen. 

Olisi pitänyt tietysti kysyä, että oletteko Te jo syönyt, koska tarkoitin yhtä henkilöä 🤣

Mennyt muoto näyttää verbistä suoraan yksikkö- tai monikkomuodon Teititellessä tai teititeltäessä.

Kysymyssana näyttää samalta, kun on kyse preesensistä - syöttekö te tai syöttekö Te?  Ero näkyy tässä muodossa: "Näytätte juopuneelta!" tai "Näytätte juopuneilta!" Harva enää teitittelee, joten ei ihme, että taivutukset menevät miten sattuvat. Sanojen Sinä ja Te kirjoittaminen isolla alkukirjaimella osoittaa muuten suurta kunnioitusta puhuteltavaa kohtaan, joten harkintaa peliin. Esimerkiksi tasavallan presidenttiä teititeltäessä vakiintunut muoto on Te, mutta tasavalta ja presidentti pienellä.

Kellonajat kirjoitetaan Suomessa pisteen kanssa. Esimerkiksi 10.15, klo 10.15. Aikatauluissa näkee useimmiten kansainvälisen muodon 10:15.  Keskiyö kirjoitetaan numeroin joko 24 tai 00.00. Vuorokauden ensimmäisen tunnin lukemat kuitenkin yhdellä nollalla eli 0.15, varttia yli keskiyön. 

Numeroin kirjoitettaessa lukusanojen 11-19 taivutus tapahtuu lukuparin ensimmäisen numeron taivutuksen mukaan. Tulen töihin kahteentoista on 12.00:een ei 12.00:sta.

Onko näillä nyt niin väliä, joku saattaa kysyä. Oikein kirjoittaessa kaikkien osapuolten pitäisi päästä helposti asiasta yhteiseen ymmärrykseen. Jos asioilla on yksi (joskus useampi) oikea tapa ilmiasuun, tulee sitä käyttää. Harva kirjoittaa esimerkiksi ihmisten nimen pienellä alkukirjaimella tai yleisnimiä isolla. Harmi on sekin, että ensin näitä sääntöjä opetellaan peruskoulussa hikikarpalot otsalla ja sitten heitetään haaskuuseen. Totta on, että kieli muuttuu koko ajan, mutta kielioppi vain harvoin ja harkiten.

Ruvetaan käyttämään tai aletaan käyttää (nykyisin myös aletaan käyttämään) vaikka Kielikellon mainioita sivustoja avuksi oikeinkirjoittamiseen. Sivustolla on muutenkin hurjan hyviä artikkeleita.

P.S. Nytten toiveammatti oli nuorena opettaja 😁 Olisitteko arvanneet? 🤣

P.S. Otsikko on kieliopillisesti ihan päin mäntyä - lause alkaa konjuktiolla, ei ole subjektia eikä objektia ja verbi on passiivissa 🥰 Että-sanan tehtävä on yhdistää kaksi lausetta toisiinsa, tästä puuttuu se toinen lause kokonaan. Tosin tässä että-sana onkin vähän eri tarkoitùksessa... sen sijaan voisi olla vaikka "kyllä". 

Kyllä olisi Irma-opettajan punakynä heilunut. 

Lähde: Kielikello

Kuva: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Syö oikein - sammuta tulehdus

Erikoinen Asiantuntija on nyt täysin hurahtanut näihin laillistetun ravitsemusterapeutti ja terveytieteiden maisteri Pirjo Saarnian kirjoittamiin kirjoihin. 

Ohessa linkit kahteen aikaisempaan postaukseen

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/11/suuri-ravintohuijaus.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/11/taas-yksi-hyva-syy-ostaa-lahiruokaa.html

Tämä on hänen kuudes kirjoittamansa kirja ja jukaistu vuonna 2019.

Kaikkihan me tiedämme, mitä tarkoittaa elimistön matala-asteinen tulehdus, joka ennakoi monia sairauksia ja johon voimme itse vaikuttaa omilla elintavoillamme. Saarnia avaa kirjassaan matala-asteisen tulehduksen syitä ja seurauksia ja kertoo, miten sitä voidaan mitata. 

Yhtenä suurimmista sen aiheuttajista on syömämme ravinto, joka taas on yhteydessä suolistomikrobistomme kuntoon. Aiheuttaako maito tulehdusta? Nujertaako viljaton ruokavalio tulehduksen? Mikä on ravintoaineiden yhteys tulehdukseen ja minkälaiset terveysvaikutukset on kauralla?

Moneen kertaan kirjassa esiin nouseva ruoka-aine, jolla on asian kannalta merkitystä, ovat kotimaiset marjat. Myös käytettyjen rasvojen laatu sekä ruoan oikea kuumennuslämpötila ovat olennaisia. Muun muassa kalaa ei saisi kypsentää yli 200C asteessa. Ravintolisistäkin voi olla apua oikein käytettyinä. Hyvä suu- ja hammashygienia ovat ensiarvoisen tärkeitä. Monella on suussaan ientulehdus niin ettei itse huomaakaan. Ientulehduksen bakteerit pääsevät verenkiertoon ja voivat olla osallisina sydän- ja verenkiertosairauksissa. Tästä hammasasiasta on kokemuksia itselläkin ihan lähipiirissä.

Painonhallinta ja kullekin sopiva liikunta ovat myös tärkeässä roolissa. Kirjan loppupuolella on esimerkkejä tulehdusta lisäävistä aterioista. Sellaisia me lähes jokainen popsimme hyvillä mielin tietämättämme, etteivät ne välttämättä niin terveellisiä olekaan, jos lautasella on ripaus salaattia ja muu tila on täytetty perunamuusilla ja lihamurekkeella. Myös tulehdusta hillitsevistä aterioista on esimerkkejä sekä ihan selkeitä ja helppoja reseptejä. Lisäksi muutaman kysymyksen testillä voi selvittää, onko itsellä mahdollisesti matala-asteista tulehdusta elimistössään.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Virkkuukoukku

Virkkaamiani töitä eli kuvakertomus siitä mitä tapahtui, kun hurahdin virkkaamiseen eli jäin virkkuukoukkuun.

 

 

Mattojen mallit: lankava.fi

Lumihiutaleet: Caitlin Sainio: 100 virkattua lumihiutaletta

Tossut: Joulun käsityöt -lehti v. 2016

Kukkaruukkujen suojat by Nytte

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

 

Kuvien luvaton kopioiminen on kielletty.

Taas yksi hyvä syy ostaa lähiruokaa

Aikaisemmassa postauksessamme kerroimme Pirjo Saarnian kirjoittamasta kirjasta Suuri ravintohuijaus, 25 ravintoväittämää, jotka eivät pidä paikkaansa, ohessa linkki tuohon postaukseen.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/11/suuri-ravintohuijaus.html

Kirjassaan Saarnia kirjoittaa eräästä tärkeästä asiasta liittyen ulkomailta tuotuihin tuotteisiin (ruokaan, kenkiin, vaatteisiin ja puutarhakalusteisiin) ja viittaa Turun yliopiston merenkulkualan tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuun. Ulkomailta tuotavat kontit "kaasutetaan" lastaussatamassa myrkyllisillä kaasuilla, jotta vältettäisiin hyönteisten, jyrsijöiden ja muiden ei-toivottujen eliöiden aiheuttamat lastivahingot pitkän merimatkan aikana. Myös haitallisten eliöiden siirtymiset maasta ja maanosasta toiseen estetään tällä kaasutuskäsittelyllä. Tarkoitus on hyvä ja tietenkin välttämätön, mutta kaikki käytetyt kaasut eivät ole sallittuja eivätkä pitoisuudet sallituissa rajoissa. Kaasutettujen konttien merkinnät ovat puutteellisia tai niitä ei ole lainkaan.

Tämä koskee erityisesti kenkiä ja puutarhakalusteita mutta myös elintarvikkeita sisältäviä kontteja, joita tuodaan Eurooppaan ja muualle maailmaan esimerkiksi Etelä-Amerikasta ja Kaukoidästä. Kontit sinetöidään kuljetuksen ajaksi ja ne avataan vasta vastaanottajamaassa. Nämä kontit kuuluvat vaarallisten aineiden kuljetussäännöstön piiriin niissä käytettyjen desinfiointikaasujen vuoksi.

Kaasutuksessa käytetyt kemikaalit muodostavat terveysriskin sekä logistiikkaketjun työntekijöille että ketjun loppupäässä myös kuluttajille. Kemikaalijäämät ovat suuria. Kiellettyjä ja käytöstä poistettuja desinfiointikaasuja havaitaan toistuvasti tarkastusten yhteydessä, myös Euroopan Unionin alueella. 

Yleisimmin käytettyjä desinfiointikaasuja ovat fosfiini ja metyylibromidi. Elintarvikekonttien kaasutukseen käytetään formaldehydiä ja bentseeniä. Nämä kaasut ovat ihmisille erittäin vaarallisia. Aikaisemmin on käytetty myös vetysyanidihappoa, etyleenidikloridia ja hiilitetrakoliridia. Metyylibromidi tuhoaa otsonikerrosta ja se on ollut kielletty aine länsimaissa vuodesta 2005 lähtien, mutta sitä löydetään edelleen muualta tulevista konteista. Metyylibromidin puoliintumisaika ilmakehässä 25C asteessa on noin kolmesta kuukaudesta yli vuoteen, jolloin se voi vaikuttaa ilmakehässä pitkään. 

Etyleenidikloridi on yhä sallittu kemikaali konttien kaasutukseen Japanissa, Intiassa ja Brasiliassa. Jopa viisi prosenttia konteista voi olla käsitelty etyleenikloridilla. Useat näistä kaasuista on hajuttomia ja värittömiä ja siten vaikeasti havaittavissa. Ne aiheuttavat pitkäaikaisessa ja toistuvassa altistuksessa monenlaisia terveysongelmia iho- ja hengitysoireista aina huimaukseen, rintakipuun ja DNA-muutoksiin asti. Metyylibromidi voi lisätä miesten riskiä sairastua eturauhassyöpään. Kaikkein pahimmassa vaarassa näille vakaville seurauksille ovat siis lasteja purkavat satamatyöntekijät, mutta vaikutukset voivat ulottua kuluttajille asti.

Desinfiointikaasujen ja muiden teollisuuskemikaalien esiintymistä kuljetuskonteissa tutkittiin Hampurin satamaan tuoduista konteista kymmenen viikon aikana vuonna 2006. Havaittiin, että peräti 70% tutkituista konteista sisälsi ainakin yhtä desinfiointikaasua yli ihmisille sallitun raja-arvon. Lisäksi konttien merkinnät olivat puutteellisia ja vanhentuneita. Käytettävät desinfiointiaineet voivat absorboitua kuljetettaviin tuotteisiin ja pakkausmateriaaleihin sekä itse tuotteisiin. Myös siis elintarvikkeisiin. 

Kuljetuskonttien tuulettaminen ennen lastin purkamista on ainoa keino myrkyllisten kaasujen poistamiseksi ja terveysriskien vähentämiseksi. Joskus kontteja pitäisi tuulettaa useiden päivien ajan haitallisten pitoisuuksien poistamiseksi. Tämäkään ei välttämättä poista koko ongelmaa. Jos kemikaalia erittyy lastista lisää, voi ongelma toistua esimerkiksi tavaran kotiinkuljetuksen aikana. 

Kotimaisista raaka-aineista valmistetun tuotteen tunnistaa seuraavista merkinnöistä: Hyvää Suomesta, Ruokaa omasta maasta sekä Joutsen-Suomenlippu, mikä tarkoittaa, että vähintään 75% raaka-aineista on kotimaisia. Avainlippu ei tarkoita, että tuote olisi tehty kotimaisista raakaaineista, se on vain valmistettu Suomessa.

Lähteet: 

Jani Häkkinen ja Antti Posti: Tuontikonttien desinfiointi kaasuttamalla - terveysriski logistiikkaketjun työntekijöille / Turun yliopisto, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus, Turku 2013, B193

Pirjo Saarnia: Suuri ravintohuijaus, 25 ravintoväittämää, jotka eivät pidä paikkaansa.

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Kaikkien aikojen kana-caesarsalaatti

Klassinen kana-caesarsalaatti á la EA syntyy helposti.

 

Tarvitaan:

2 ruukullista romainesalaattia

ruukullinen jäävuorisalaattia

400 gr maustamattomia broilerin sisäfileitä

pussillinen cashewpähkinöitä

pussillinen krutonkeja

öljyä paistamiseen

suolaa ja mustapippuria

Kastike:

1 dl Hellmann´s Real -majoneesia

1 rkl Dijon-sinappia 

Tee näin:

Revi huuhotut ja kuivatut salaatit kulhoon.

Paista kananfileet pannulla kypsiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Leikkaa fileet ohuiksi siivuiksi.

Laita krutongit ja cashewpähkinätt tarjolle omiin kippoihinsa.

Tee kastike ja sekoita kevyesti salaattien sekaan.

Kokoa annos lautasille. Ensin salaattia ja kananfileet päälle. Jokainen ruokailija voi lisätä sopivan määrän krutonkeja ja cashewpähkinöitä omalle lautaselleen. Cashewpähkinöiden sijaan tai lisäksi tarjolle voi laittaa parmesaanilastuja. Meillä cashewpähkinät tulevat parmesaanin tilalle.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

 

 

Musta kuningatar

Syksy on tuonut tullessaan taas paljon uutta myös telkkariin. Netflixillä on julkaistu helkkarin hyvä amerikkalainen minisarja Musta kuningatar. Se pohjautuu vuonna 1983 julkaistuun samannimiseen romaaniin ja voisi olla tositarinakin, mutta ei ole. Ilmeisesti jotain tosielämään pohjautuvaa vivahdetta kirjassa ja sarjassa kuitenkin on. Olisi niin kiva kun se olisi tositarina, ainakin joiltain osin.

Sarjassa äitinsä kuoltua orpokotiin joutunut pieni Elizabeth kiinnostuu shakin pelaamisesta ja osoittautuu siinä ilmiömäiseksi lahjakkuudeksi. Hän opettelee ja opiskelee pelaamista salaa kellarissa talonmiehen avustuksella, mikä orpokodin sääntöjen ja sen ajan ajattelutavan mukaan oli tietenkin "erittäin sopimatonta käytöstä", kuten Beth sai kuulla orpokodin johtajattarelta jäätyään kiinni. 

Sillehän Beth antoi piut paut ja jatkoi opiskeluaan ja harjoitteluaan. Hänellä oli kyky kuvitella pelilauta kattoon ja nappulat sinne ja pelata pelejä fiktiivisesti. Tähän "tilaan" hän pääsi ikävä kyllä syötyään rauhoittavia pillereitä, joita syötettiin muutenkin kourakaupalla orpokodin lapsille. Pillerit olivat muodostua myös Bethin kohtaloksi sekä kertaluontoisesti että niin sanotusti pitkässä juoksussa.

Beth onnistui pääsemään adoptiokotiin ja jatkamaan peliharrastustaan ja kehittymään siinä. Lopulta hän voitti Yhdysvaltain mestaruuden ja rökitti myös neuvostoliittolaisen suurmestarin. Alkoholi, pillerit ja jopa huumeet olivat käytössä koko sarjan ajan ja yhden turnauksen Beth missasikin krapulapäissään.

 

Sarjassa on paljon muutakin näkökulmaa kuin pelkästään shakin pelaaminen, tosin siitä varmaan saa vielä enemmän irti jos ymmärtää jotakin shakkipelin hienouksista. Orpokodin käytännöt, kasvatusmetodit ja lasten keskinäinen toveruus sekä kiusaaminen. Orpokodin henkilökuntaa ei onneksi kuvattu tässä mitenkään sadisteina, vaikka monesti aihetta käsittelevissä elokuvissa niin tehdään. Adoptioon liittyvä problematiikka. Pienen tytön ja vanhan miehen välinen ystävyys, jossa yleensä mielellään nähdään jotain pedofiiliaan viittavaa, mutta ei tässä. Päihteiden käytön vaikutus nuorten ihmisten elämään. Päähenkilön suorastaan pakkomielteinen kiinnostus yhteen asiaan, mikä ohjaa hänen elämäänsä joka tavalla. Lapsuuden traumojen ja tapahtumien vaikutus ja kulkeminen mukana läpi koko elämän. Ynnä muuta.

Tämä oli ihan parhaita sarjoja pitkään aikaan. Koko ajan tapahtuu eikä kuolleita hetkiä ja merkityksettömältä tuntuvia tai hämäräksi jääviä sivujuonteita ole.

Kuvat: Netflix

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty

 

Tuttu tuntematon Tove

 

Zaida Bergrohtin ohjaama elokuva Tove Janssonista

Minulla ei ollut paljoakaan ennakkotietoa Tove Janssonista ennen elokuvan katsomista. Enkä siltä osin viisastunut merkittävästi. Elokuva keskittyi Toven muutamiin kasvuvuosiin, jolloin hän löysi sekä seksuaalisen identiteettinsä sekä ymmärryksen, että Muumeista löytyy työnsarkaa ja tienestiä vuokranmaksuun.

Tove piti itseään kaikkein eniten taidemaalarina, elämänsä loppuun saakka. En tiedä voisiko tämä johtua taiteilijaisän armottomuudesta "oikean" taiteen määrittelyssä. Isänsä ohella Tove itsekin väheksyi Muumejaan.

Elämä 1940-luvun taiteilijapiireissä oli varmasti juuri elokuvan mukaista. Alkoholia ja seksiä, irtosuhteita. Boheemielämää. Ja tietysti taiteen tekemistä. Sanotaanhan jossain toisaalla, että monet suuret taiteelliset saavutukset on saatu aikaiseksi laskuhumalan ja krapulan aikana. En tosin tiedä, koskeeko tämä viisaus yhtään Tovea ja hänen luomisprosessiaan.

Aloin elokuvan jälkeen pohtia omaa Muumi-suhdettani. Kun olin lapsi, meillä oli yksi Muumi-kirja, Kuka lohduttaisi Nyytiä, jota ei muistini mukaan minulle juuri luettu enkä lukenut sitä itsekään opittuani lukemaan. Minulla on muistikuva kirjan hankalasta luettavuudesta - se oli kirjoitettu kaunokirjoituksella. Muumit eivät siis kuuluneet lapsuuteni lukukokemuksiin.

Muumeja VHS-kaseteilla

Kun kaksi vanhinta lastani olivat päiväkoti-ikäisiä ja minä palannut työelämään, kuuluivat Muumit arkipäiviimme. Tulimme kotiin neljän jälkeen, söimme ja sitten televisio auki. Tuttu tunnusmusiikki alkoi soida. Benny Törnroosin laulama Käy Muumilaaksoon tuo edelleen mieleen rakkaita muistoja.

Mutta emme mekään juurikaan Muumi-kirjoja lukeneet, vaikka joskus niitä kirjastosta kotiin toimmekin. Jostain syystä niitä ei ollut minusta kiva lukea eivätkä lapset niistä innostuneet. Olisivatkohan he olleet vielä liian pieniä ymmärtämään satujen monia kerroksia ja sanomia. Minäkään en varmasti lukenut niitä aikuisen näkökulmasta ja yrittänyt löytää satuun piilotettuja merkityksiä. Ristiriita olikin varmasti siinä, että piirroshahmot olivat niin täydellisiä lapsille ja lapsenmielisille. Oikeamielisiä ja turvallisia satuhahmoja seikkailemassa sopivan jännittävissä tarinoissa television piirroshahmoina.

Muumitalo tuli eräänä jouluna lahjapaketista ja kyllä sillä leikittiinkin kovasti. Myöhemmin, kun kuopus varttui Muumi-ikäiseksi, hänkin katseli televisiosta ja vhs-kaseteilta Muumeja tuttuun tyyliin. Muumi-hahmoilla leikimme usein hänen kanssaan ulkosalla "isolla kivellä", jonne rakensimme hahmoille Muumi-talon kivistä ja kepeistä.

Omat lempimukini

Muumi-mukeja meillä on hyllyt väärällään. Esikoinen otti Muumi-mukinsa matkaansa omaan kotiinsa muuttaessaan, keskimmäinen jätti ne meille ja kuopukselle hänen omia mukejaan on jo pakattu sivuun odottamaan omaan kotiin muuttoa. 

Piirrettyt Muumit ja Muumi-mukit, siinä on saldo Tove Janssonin tuotannosta meidän perheessämme. Olemmeko jääneet jotakin paitsi - en osaa sanoa, kun en sitä puuttuvaa palikkaa tiedä. Enkä ajatellut ruveta sen kummemmin tutustumaankaan. Seuraavan kerran joskus Muumi-hahmojen pariin palatessani luultavasti tulee mieleen Tiuhti ja Viuhti, joiden hahmot elokuvan mukaan kuvaavat Tove Janssonia ja tämän ensimmäistä rakkaussuhdetta  "kauniiseen lohikäärmeeseen", Vivica Bandleriin sekä Tuu-tikki, jonka esikuvana on loppuelämän kumppani Tuulikki Pietilä. Tuntuu nyt hassulta, että tuota Tuu-tikkiä en aiemmin osannut yhdistää Pietilään :) Lohikäärmekin löytyy Muumien tarinoista.

Elokuvan pääosan esittäjäksi valittu Alma Pöysti on jo ulkoisestikin täydellinen valinta esittämään Tove Janssonia. Hän loihti itsestään yhtäaikaa hauraan taidemaalarin, rohkean oman tiensä kulkijan ja villin juhlijan hienosti ja herkästi. Tove oli toisaalta edelläkävijä ja toisaalta hyvinkin epävarma. Kun en tuntenut tarkasti Tove Janssonin tarinaa ei tarvinnut verrata elokuvaa mihinkään, jolloin sen pystyi katsomaan ilman ennakko-odotuksia. Tai no, olisin toivonut elokuvaan hieman suurempaa osuutta Muumien synnylle, mutta tämä rajaus toimi kuitenkin hyvin ja se raotti Toven elämän isoja kulmakiviä sopivalla tavalla. Aikalaiskuvaus 1940-luvulta oli uskottavaa - vaikka hieman mietinkin, oliko seksuaalisuuden ilmaisu niin uskaliasta kuin elokuvassa annettiin ymmärtää. Kenties suljettujen ovien takana, taiteilijapiirien kokeilevassa ilmapiirissä, saattoi ollakin.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Suuri ravintohuijaus

Nyt löytyi kirja jota on odotettu: Pirjo Saarnia: Suuri ravintohuijaus, 25 ravintoväittämää, jotka eivät pidä paikkaansa. Pirjo Saarnia ja WSOY 2020.

Kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti, jonka vastaanotolla olen itsekin käynyt. Kirjassa hän kirjan nimen mukaisesti ampuu alas yleisiä ravintoväitteitä lukijaa syyllistämättä ja kuitenkin kansantajuisella tavalla.

Väittämistä muutama:

- Pakkausmerkinnät kertovat meille totuuden

- Elintarviketeollisuus haluaa meidän parastamme

- Suomessa ei törmää ruokaväärennöksiin

- Ketogeeninen ja paleoruokavalio edistävät terveyttä

- Runsas siementen käyttö on terveellistä

- Smoothiet ovat kevyttä juotavaa

- Rasvoja kannattaa vältellä

- Luomu on aina paras valinta

- Kolajuomien ja sulatejuustojen fosfaatista ei ole haittaa

- Hygieenisyys on aina hyväksi

- Media ei ohjaa syömiskäyttäytymistämme

- Ravitsemusterapeutti on aina oikeassa

Tässä siis noin puolet kirjassa käsitellyistä ainakin osittain virheellisistä väittämistä. Sitähän tässä on jo pitkään ihmeteltykin, kun media ja some suoltaa lähes päivittäin milloin mitäkin uutta "tutkimustietoa" millon mistäkin ihmedieetistä ja ravintoaineesta. Mihin pitäisi uskoa? Välillä on leipä terveellistä ja välillä se taas lihottaa ja on muutenkin terveydelle haitaksi. Maito on samoin myös ihan välttämätöntä terveydelle ja taas muutaman vuoden kuluttua mahdottoman epäterveellistä. Pitääkö nyt käyttää rasvatonta maitoa vai ei? Viralliset, tutkimustietoon perustuvat suositukset eivät kuitenkaan muutu yhdessä yössä eivätkä asiat käänny hetkessä päälaelleen, varsinkaan terveyteen ja sairauksiin liittyvissä asioissa. Tuntuu siltä, että erilaisten väittämien takana on mikä taho milloinkin, riippuen siitä kenen intresseihin asia liittyy.

Ruokaväärennöksiin liittyvät asiat olivat tässä kirjassa mielestäni kaikista tyrmäävimpiä. Ruokaväärennöksiä on ennenkin ollut Suomessakin, mutta paljon enemmän niitä on ulkomailla. Ulkomaanmatkailusta katosi taas osa sen hohdosta. Tähän saakka matkailussa on yksi tärkeimmistä asioista ollut syöminen ja paikallisiin ruokiin ja ravintoloiden tarjontaan tutustuminen. Vaikkakin se on keliaakikolle astetta hankalampaa kuin kaikkiruokaisille, kun joka paikkaan ja ruokaan työnnetään sitä vehnää. 

Kaikista järkyttävin ruokaväärennös muistui kirjan sivujen mukaan lukijankin mieleen. Kiinassa oli vuonna 2008 maidon proteiinipitoisuutta parannettu myrkyllisellä melamiinilla, jonka seurauksena useita pikkulapsia kuoli ja vammautui. Myös kalaa "väärennetään" ja hevosenlihaa on ihan äskettäinkin Suomessa kaupattu naudanlihana. Suomeen ja muuallekin on tuotu Brasiliasta pilaantunutta naudanlihaa ja käytetty sitä muiden lihatuotteiden raaka-aineena. Viinit ja samppanjat arvokkaina tuotteina ovat tietysti ruokaväärentäjien suosiossa ja jopa mausteita väärennetään. Oreganon seasta on löydetty heinäsilppua.. 

Mediahan on juuri se, joka ohjaa syömiskäyttäytymistämme. Myös elintarviketeollisuus valmistaa "tahallaan" ravinneköyhiä ja sokeripitoisia valmisruokia, jotka eivät saa aikaan kylläisyyden tunnetta, vaan pian pitää olla uudelleen jääkaapilla etsimässä lisää ruokaa. Oma lukunsa ovat myös pakkausmerkinnät, joihin ainakin itse olen uskaltanut luottaa edes soveltuvin osin. Ei niihinkään näköjään voi luottaa tai ainakin niitä pitä(isi)ä osata lukea. Mainokset ja tuotteiden nimet sekä pakkausten kuvat johtavat usein harhaan ja useimmiten täysin laillisesti.

Luomuruokaa pidetään yleisesti ottaen terveellisempänä, ilmastoystävällisempänä ja eläinystävällisempänä kuin "tavallista". Sekään ei ole ihan yksiselitteinen asia. Luomuviljely tehottomampana vaatii enemmän viljelyalaa kuin ei-luomu. Jos luomunauta sairastuu, sen hoidossa ei voida käyttää antibiootteja tai kipulääkkeitä, koska sen tuottama ruoka ei olisi sen jälkeen enää luomua, ainakaan kovin pian. Luomunaudan jalkavammaa hoidetaan yrteillä ja utaretulehdusta homeopaattisilla lääkkeillä. Kipulääkkeitä ei käytetä. Kuitenkin eläinkin tuntee kipua siinä missä ihminenkin. Onko se enää sitten kovin eläinystävällistä? 

Tässä kirjassa on niin paljon tietoa, että se pitää ja kannattaa lukea itse jokaisen, joka on vähänkään kiinnostunut siitä, mitä suuhunsa pistää. 

Ohessa linkki Ilta-Sanomien uutiseen tähän kirjaan liittyen

https://www.is.fi/ruokala/ajankohtaista/art-2000006623000.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstien kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Kaikkien aikojen marinoidut punasipulit

Ainekset:

5 - 6 punasipulia

1 dl punaviinietikkaa

3 rkl sokeria

1 tl suolaa

0,5 dl öljyä ja/tai balsamicokastiketta (balsamico crema)

Tee näin:

Kuori ja siivuta punasipulit ohuiksi siivuiksi.

Kiehauta kattilassa punaviinietikka, sokeri ja suola. 

Lisää sipulit kattilaan. Kiehauta uudestaan.

Anna jäähtyä ja lisää öljy/balsamicokastike.

Tarjoile kunnolla jäähtyneenä.

Sopii erinomaisesti lisukkeeksi liharuokien kanssa, salaatteihin ja hampurilaisten väliin ja oman maun mukaan mihin vain. Esimerkiksi uunista otetun pizzan päälle.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvien ja tekstin luvaton kopioiminenon kielletty.

Balsamico crema (Lidl)

Punaviinietikka

Osa-aikaelämäkertoja

Uusinta Hesarin kuukausiliitettä selaillessani osui silmään luettelo elossa olevista suomalaisista kertovista uusista elämäkerroista. Kuluvana vuonna julkaistaan toistakymmentä elämäkertaa tunnetuista ja aktiivi-ikäisistä suomalaisista. Muun muassa Antti Tuisku 35v, Jari-Matti Latvala 35v ja Minna Kauppi 38v. Jo aikaisemmin julkaisseita ovat muun muassa Cheek 35v ja Jarkko Ruutu 40v. Miksi nämä vielä melkein keskenkasvuiset julkaisevat elämäkerran itsestään jo nyt? Ilmiön on aloittanut Teemu Selänne 44v vuonna 2014 julkaistulla Ari Mennanderin kirjoittamalla kirjalla Teemu.

Suurin osa (toivottavasti) heidän elämistään on vielä edessä päin, nuorimmilla melkein 2/3 osaa. Kuka tietää mitä kaikkea vielä saavatkaan aikaiseksi. No urheilijan kohdalla sen voi ajatella niin, että fysiikka ei enää parane ja parhaat vuodet urheilijana ovat jo takana päin. Uutta uraa voi silti syntyä vaikkapa oman lajin valmennuksen parissa tai vaikka jonkun toisen lajin. Aktiiviuransa lopettanut urheilija voi vaikka hakeutua opiskelemaan jotain kokonaan uutta ja tehdä vielä toisen uran kokonaan toisella elämänalueella. Elämäkerran kirjoittajaksi mieltäisin mieluummin henkilön, joka on saanut enimmäkseen jo kaiken ”valmiiksi”. 

No tietenkin elämäkerran kirjoittamisella ja julkaisemisella on tarkoitus hankkia rahaa ja lisää julkisuutta, kun aikaisempi glamour alkaa hiipumaan. Ehkä nämä ihmiset saavat virtaa eniten juuri  julkisuudessa olemisesta ja kirjan kirjoittaminen on jonkinlainen oljenkorsi. Tämä tulee mieleen ainakin Cheekin kohdalla. Toki kaikki edellä mainitut ovat tehneet upeita asioita elämässään, johon moni ei pysty. Poliitikkojen osalta kyse lienee näkyvyyden hankkimisesta vaaleja ajatellen. Keväällähän on kuitenkin "vain" kunnallisvaalit ja seuraavat eduskuntavaalit ovat vasta vuonna 2023

Mutta ketä kiinnostaa siltikään tarkemmin lukea esimerkiksi Jere Karalahden vaiheista? Eikös kaikki ole jo luettu kassajonossa iltapäivälehtien lööpeistä? Pitää varmaan karkaista itsensä odottelemaan Martina Aitolehden elämäkertaa. Tai Maisa Torpan. Johanna Tukiainen vielä siihen kolmanneksi.

Entäs Lauri Johansson? Kuka se edes on? Äkkivilkaisulla kirjan kanteen tulee mieleen, että jostakin heikommasta astiasta ja hänen paranemisprosessistaan lienee kyse. Ei mennyt pieleen:  pikainen kuuklettaminen selvittää, että Johansson on vankilassa uskoon tullut kolmoismurhaaja. En välttämättä halua lukea kolmoismurhaajan elämäkertaa, enkä Antti Tuiskunkaan, vaikka onkin symppis kaveri. Hannes Hyvösestäkään en ole ikinä kuullut. Juuri tulleen tiedon mukaan (by Isäntä) hänkin on entinen jääkiekkoilija. Tämän ikäisten elämäkertureiden kirjoista puuttuu iän ja elämänkokemuksen mukanaan tuoma viisaus. Tosin voi se puuttua monelta iäkkäämmältäkin elämäkerturilta. 

Elämäkerrat ja muu tosielämästä kertova kirjallisuus ja henkilökuvat ovat Erikoisten Asiantuntijoiden lempilukemistoja dekkareiden ja tietokirjojen ohella. Niitä on yhteensä luettu jokunen. Nyttellä on aina ollut tapana kirjoittaa muistiin lukemiensa kirjojen nimet, mutta itse en ole hoksannut sellaista tehdä, mikä on harmittanut jo pitkään. Turha sitä on enää aloittaakaan.  

Yllä olevassa kuvassa näkyvistä kirjoista olen silti jo neljä varannut kirjastosta. Palataan niihin myöhemmissä postauksissa. Kirjaston jono on pitkä, joten ihan heti niitä ei luettavaksi saa. Jonotan myös kirjaa nimeltä Harva meistä on Frederik. Kyseinen taiteilija ei kuulu "feivoritteihini", mutta haluan silti ainakin selata kirjan nähdäkseni, onko se niin hirveä ja törkeä kuten on etukäteen mekkaloitu. Niinhän Loirinkin kirjasta mekkaloitiin, eikä se nyt niin ihmeellisen kauhea ollut. 

Ohessa linkki pariin aikaisempaan postaukseemme, joissa olemme näköjään ihmetelleet samaa asiaa:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/08/omaelamakerta.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/07/bloggaamisemme-lyhyt-historia-ja-sen.html

Kuva: Erikoiset asiantuntijat / Helsingin Sanomien kuukausiliite 11/2020

Lähde: Helsingin Sanomien kuukausiliite 11/2020

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminnen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

 

Agnès Martin-Lugand: Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia

Kun on tarpeeksi suloinen, saa pikkumokat anteeksi. Tämä pätee lähes kaikkeen - puolisoon, lapsiin, lemmikkieläimiin. Ja tähän kirjaan.

Tarinan lähtökohdat ovat jäätävät. Päähenkilö Diane on menettänyt puolisonsa ja tyttärensä. Hänen elämänsä on katoamaisillaan suruun, kunnes hän saa idean, jota lähtee toteuttamaan.

Irtiotto. Muutto. Uusi ympäristö. Rakastuminen.

Kirjaa lukiessa oli tunne kuin olisi katsonut kaunista maisemaa ja ahminut siitä aamukasteen, päivänkoiton, iltaruskon ja öisen myrskyn. Syövereistä voi nousta ja niin pitääkin. Saa ja voi tuntea menetyksen jälkeen orastavaa rakkautta. Ei tarvitse kokea uudesta rakkaudesta häpeää tai että tekisi vääryyttä edesmenneiden muistolle.

Ihana kirja, jonka tarina aina jossakin kohtaa hyppelehti pois polulta niin, että imu katkesi hetkeksi. Mutta lukija pääsee onneksi helposti takaisin sanojen polulle kulkemaan Dianen perässä.

Ilokseni huomasin, että tarinalle on tullut jatkoa. Aion ilman muuta lukea myös kirjan Huolet pois, elämä on helppoa. Dianen matkaan on mukava lähteä toisenkin kerran. En olisi muuten mitenkään arvannut mistä jo lukemani kirjan nimi tulee. Ajattelin vain, että kuulun itsekin niihin onnellisiin, jotka lukevat ja juovat kahvia. Enkä paljasta sitä juttua nytkään - keittäkää kahvit ja lukekaa itse 😉

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Onko Biden vanhus?

Yhdysvaltain uuden presidentin ikää on taivasteltu monessa yhteydessä. Miestä on tituleerattu seniiliksi ja liian vanhaksi valittuun tehtävään. Eihän hän ole kuitenkaan Trumppia kuin neljä vuotta vanhempi. Trumpinkin toilailut voivat mennä osittain jo seniiliyden piikkiin.

Hesarin pääkirjoitus 8.11.2020 käsitteli pinttyneitä käsityksiä vanhuudesta otsikolla 70-vuotias ei ole nykyisin vanhus.

Muutama vuosikymmen sitten vanhuus alkoi jo 65-vuotiaana, mutta nykyisin useimmiten vasta 80:n ikävuoden korvilla. Gerontologiakeskuksen tutkimus vahvistaa tämän.

1990-luvulla eläneet 8-kymppiset olivat syntyneet vuosisadan alussa ja eläneet kovemman elämän kuin tämän päivän 8-kymppiset. 

Toisen maailmansodan jälkeinen talouskasvu ja elintason paraneminen on vaikuttanut koulutustasoon ja työelämän kuluttavuuden vähenemiseen nykyisen vanhuspolven hyväksi. Tämä uudempi vanhuspolvi on myös kasvanut kookkaammaksi paremman ravitsemuksen ansiosta ja tähän yhdistettynä liikuntaharrastukset ovat parantaneet toimintakykyä myös vanhemmalle iälle tultaessa.

Koulutustasolla on myös ratkaiseva merkitys. Mitä parempi koulutus, sitä terveemmät elämäntavat ja kyky ja kiinnostus käyttää hyödyksi terveys- ja kulttuuripalveluja. Väestötasolla vähenemässä oleva tupakointi edesauttaa parempaa terveyttä vanhanakin. Vielä kun kansan alkoholinkulutus saataisiin pienenemään, niin odotettavissa oleva elinikä pitenisi ja elämänlaatu paranisi.

Nykyään 7-kymppinen voi hyvin olla 9-kymppisen vanhempansa omaishoitaja. Sen ikäinen omaishoitaja tarvitsee jo paljon tukea jaksamiseensa. Sekä keski-ikäisten että ikääntyvien liikunta- ja kulttuuriharrastuksiin kannattaisikin panostaa eikä leikata niistä, kun säästöjä etsitään.

 

Ei ole siis ihme, että moni 7-kymppinen pahoitti mielensä siinä vaiheessa kun korona alkoi levitä ja ikääntyvien suositeltiin pysyvän enemmän neljän seinän sisällä. Jotkut tosin ottivat tämänkin liian kirjaimellisesti. Mitäänhän ei suoranaisesti kielletty eikä koronan vuoksi ulkonaliikkumiskieltoa ole asetettu voimaan vieläkään kenellekään. Sekin aika voi vielä olla meilläkin edessä, kuten monissa eteläisen Euroopan maissa on tapahtunut.

Ohessa linkit pariin aikaisempaan tätä aihetta sivuavaan postaukseemme:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/tupakointi-tappaa.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2020/11/mummon-elamaa-tupakka-viina-ja-villit.html

Lähde: Helsingin Sanomat 8.11.2020

Kuvat: Pixabay

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.

Tehdasasetukset

Ihmisen pitkän evoluution eli luonnonmukaisen tuotekehittelyn tuloksena olemme tällaisia kuin nyt olemme. Biologiset muutokset ovat hitaita seuraamaan ympäröivän maailman muutoksia ja vaatimuksia eikä niitä voi nähdä yhden tai yhdentoistakaan sukupolven aikana. Pystyasentoon nouseminenkin vei ihmislajilta satojatuhansia vuosia.

Kun synnyin sain takuulapun noin 82 vuodelle. Se oli eliniän odote 1960-luvulla syntyneelle tyttölapselle. Uunista ulos, ei palautusoikeutta eikä mahdollisuutta reklamoida. Eikä ole ollut tarvettakaan. Paitsi että nyt olisi.

Alkuun niin sileä ja pehmoinen nahka on alkanut hapertua sieltä ja täältä. Repeytymiä on monessa kohtaa eikä niitä saa kursittua kotikonstein kokoon. Maalipinta kesii ja hilseilee kesät talvet. Punoittaa ja fuskaa.

Karvapeite on muuttanut sekä väriä että koostumusta. Se mikä on päälaen karvantiheydestä on poistettu, on palautettu outoihin paikkoin haituvaisina. Esimerkiksi leuan alle ja sieraimiin. Ja varpaissa kasvaa karvoja, kun tarkasti katsoo.

Kämmenselät ovat saaneet oudon ristikkokuvion ennen niin tasaisen selkämyksen sijaan. Appelsiininkuorta muistuttavaa pintamuodostelmaa on kertynyt onneksi vain piilolteltaviin paikkoihin.

Ripsistä ja kulmista on väri valunut kasvojen maksaläiskiin. Näön ja kuulon terävyys on vaihtanut paikkaa hajuaistin kanssa. Kun ei kunnolla kuule eikä näe, niin haistaa. Ainakin sen, että Uko on alkanut hieman tuoksua vanhalta mieheltä. Miten itse sitten? Varmaan ihan samalta - ei hyvä.

Nivelten joustavuus on kuin öljyä vailla. Pystyyn nousu pienenkin istumisen jälkeen on vaivalloista. Raput pääsee sentään ylös ilman kompurointia, mutta alastulo on melkoista könkkäämistä eikä onnistu turvallisesti ilman kädensijaa. Hyppelyt ja pomppimiset on jätettävä nuoremmille. Jos täytyisi ottaa äkkilähtö juoksuun, tulisi todennäköisesti välitön maakosketus koko kropalle.

Voin nukahtaa istualleni  ja torkkua sohvalla helposti iltauutisten ohi. Eikä se vaikuta edes yöuniin. Aamulla väsyttää aina vain enemmän. Ennen vanhaan jaksoin kukkua aamuneljään, nyt saatan olla hereillä niillä main, mutta ihan turhaan. 

Eletty elämä on jättänyt kroppaan ja mieleen monenlaista jälkeä. Arpia, umpeen kasvaneita haavoja, löytyy molemmista. Kovalevy tallentaa sattumanvaraisesti ja arkistoinnin kanssa on vähän niin ja näin. Vanhaa dataa löytyy pilvin pimein ja uudemmalle ei ole tilaa. Pitäisi tehdä jonkilainen tiedostojen siirto pilvipalveluihin. Mielen päälle käyviä muistoja joutaisi hävittää kokonaan. Mieli ei ole enää avoin ja puhdas, vaan täyttynyt ennakkoluuloilla, opituilla tavoilla ja jumittavilla ajatuksilla.

Mitä sitten kuvittelinkaan, että 50+-vuotiaan kropan kuuluisi näyttää ja miten mielen toimia. Ajatusmaailma on muokkautunut elinpiirin ja opittujen ja omaksuttujen asioiden  vaikutuksesta. Tämä kaikki ovat tehnyt minusta juuri minut.

Silti, voisin palauttaa tehdasasetukset ainakin kropalle ja ottaa sitten käyttöön jokapäiväiset huoltotoimet enkä vain odottaa vuosihuoltoa ja ajaa sitä odotellessa omalla kulkupelillä mutkia suoriksi nasta laudassa. 

Mutta myöhäistä ei ole vieläkään. Huolenpitosopimuksen voi tehdä itsensä kanssa saman tien ja säätää kaasu ja jarru sopusointuun. Ajotietokone kuntoon, tasopaino ajoon ja lepoon. Oikeat öljyt alle ja sitten vain turvallista loppumatkaa! Ulkokuoreen saa uutta kiiltoa, kun syö terveellisesti ja ulkoilee. Ikä saa näkyä, mutta ilolla, terveydellä ja hyväksynnällä kuorrutettuna

Kuvat: Pixabay

Kuvan ja tekstin luvaton kopioiminen on kielletty.

Uskalla parantua ja vapaudu fibromyalgiasta

Karita Aaltosen kirjoittama Uskalla parantua on uskomaton selviytymistarina. Kirja on julkaistu jo vuonna 2017, se ei siis ole mikään uutuus, mutta osui jostakin silmääni vasta nyt.

Kahden pienen lapsen äiti sairastui aivosyöpään. Karita kertoo tässä kirjassa oman tarinansa hyvin avoimesti. Aivoista löytyi iso kasvain, joka luokiteltiin aluksi toiseksi pahimmaksi laatuaan. Kasvain leikattiin pois ja se uusiutui ja sai pahimman laadun luokituksen siinä vaiheessa. 

Leikkauksen seurauksena (?) hän sai myös hankalan epilepsian ja estolääkityksestä huolimatta sai silloin tällöin vaikeita epilepsiakohtauksia yllättäen esimerkiksi hampurilaisravintolassa ja junamatkalla.

Kirjoittaja ylistää moneen kertaan suomalaisen sairaanhoitojärjestelmän korkeaa laatua ja hoitohenkilökunnan ja kirurgien ja syöpälääkärien osaamista, eikä varmaankaan aiheetta.

Kirjassa hän kertoo lisäksi keinoista joilla omaehtoisesti hoiti itseään leikkausten jälkeen. Hän muutti ruokavaliotaan, opetteli hellittämään stressistä ja suorittamisesta ja alkoi harrastaa joogaa. Hän jopa kouluttautui joogaopettajaksi.

Syöpäkontrollissa käydessään kasvaimesta ei ollut enää jälkeäkään ja lääkärikin oli ihmetellyt hänen energisyyttään. Oli ilmeisesti arvellut, että onko hänellä ollenkaan oikea potilas tässä edessään. "En tiedä mitä sä teet, mutta jatka sitä mitä sä teet", oli hän todennut. 

Kirjassa on paljon hyviä neuvoja ruokavaliomuutokseen ja oman psyyken hallintaan, joilla kirjoittaja kertoo olleen merkittävää vaikutusta omaan paranemiseensa. Ei tarvitse sairastaa syöpää eikä muutakaan tappavaa sairautta tämän kirjan lukeakseen, siitä on hyötyä ihan terveellekin ihmiselle ennaltaehkäisevässä mielessä ja muutenkin. Pääosassa ei siis ole hänen oma sairautensa, vaan lukijoiden rohkaiseminen etsimään keinoja omaan paranemiseensa sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla.

Toinen mielenkiintoinen kirja on Hanna Huttusen kirjoittama Kiputus -fibromyalgiasta vapauteen, joka on hyvin pitkälle samantyylinen. Kirjoittajan oma tarina fibromyalgiasta sekä sen taustoista yleensä ja kuinka sitä hoidetaan. Kirjassa on todella paljon myös asiaa ruokavaliosta ja kuinka sillä voidaan vaikuttaa kipuihin ja muihin fibromyalgian moninaisiin oireisiin.

Erikoinen Asiantuntija on ottanut Hanna Huttusen ruokavalioneuvot käyttöön soveltuvin osin jo jonkin aikaa sitten. Vähemmän kahvia, sokeria, maitotuotteita ja punaista lihaa. Ei limppareita, karkkia eikä alkoholia. Mahdollisimman vähän pastaa, riisiä ja perunaa. Valkoisia jauhoja en keliaakikkona ole muutenkaan käyttänyt vuosiin. Enemmän maanpäällisiä kasviksia kuten kesäkurpitsaa, kukkakaalia, parsakaalia, paprikaa, kurkkua, tomaattia sekä kasviöljyjä. Vähemmän juureksia, koska ne sisältävät tärkkelystä, joka muuttuu elimistössä sokeriksi. Sokeri on kaiken pahan alku ja juuri. Jugurtin voi korvata vastaavalla soijatuotteella. Kauragurttien ja kauramaitojen gluteenittomuuteen ei voi täysin luottaa. Lisäksi käytän muutamia lisäravinteita ja suolistomikrobistoa parantavaa valmistetta.

Uuden ruokavalion kanssa on pitänyt tulla laatikon ulkopuolelle, mutta se on sen arvoista. Tämä on nyt ”uusi normaali” ja sen ansiosta yöunet paranivat huomattavasti ja fibrokivut vähenivät. Nykyään nukun yleensä  arkiaamuisin herätyskellon soittoon saakka! Olokin on kevyempi eikä haittaa, vaikka muutama kilokin lähtisi samalla. 

En ole minkään orjallisen ihmedieetin kannattaja, enkä ole sellaisia harrastanut paria nestepaastoa lukuunottamatta. Parempi on etsiä ja löytää itselleen sopiva ruokavalio, josta tulee hyvä olo ja jota pystyy noudattamaan ilman suurta kärsimystä. Sellaiseen kannustetaan molemmissa edellä mainituissa kirjoissa.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä

Kuvien ja tekstin kopioiminen ja muu käyttäminen ilman lupaa on kielletty.