Ystäväkirjasta naamakirjaan ja takaisin

Konmarituksia ja kuolinsiivouksia tehdessään tulee törmänneeksi vanhoihin tavaroihin. Onneksi niitä on tullut säilytettyä, vaikka joskus muinoin ne ovat tuntuneet tarpeettomilta ja ehkä jopa noloiltakin.

Yksi tällainen on monella käytössään ollut muinainen "naamakirja" eli Ystäväkirja. Valmiiksi painettuihin kysymyksiin sai kirjoittaa vastauksensa ja liimata naamakuvansa tai muun kuvansa sille varattuun suorakulmioon. Voi sitä onnea, kun sai houkuteltua ensi-ihastuksensa kirjoittamaan siihen.

Niitä vastauksia luettiin aina uudestaan ja uudestaan. Ja kyllä ne kaikki muutkin avautumiset olivat aarteita. Varsinkin juuri sen vastakkaisen sukupuolen, jotka olisivat voineet pitää sitä tyttöjen touhuna. Ehkä pojat olivat kovinkin otettuja siitä, että heitäkin pyydettiin kirjoittamaan. Ja kyllä he kirjoittivatkin selvästi tarkkaan mietittyjä vastauksia ja tosissaan.

Erikoisten Asiantuntijoiden kaapeista on löytynyt noita vanhoja Ystäväkirjoja, mutta pidämme tietenkin niiden sisällöt omana tietonamme ja arvokkaina muistoinamme. Sen sijaan pistimme kysymykset uusiksi ja piirsimme toinen toisistamme kuvat. Keksimme kolme yhteisesti vastattavaa kysymystä ja kolme "yllärikysymystä". Seuraavaksi ilmestyvässä postauksessa julkaisemme uudistetun painoksen à la Erikoiset Asiantuntijat. Tulossa pian.....

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kun työtuolista tuli naulakko

Tuoli on tavallisesti yhden henkilön kerrallaan istuttava esine. Nykyään puinen, muovinen, metallinen, nahkainen, polyrottinkinen esine, jolla yleensä on yksi tai neljä jalkaa.

Tuoleja alkoi esiintyä Suomessa kartanoissa 1600-luvun loppupuolella ja pappiloissa ja porvariskodeissa vasta sata vuotta myöhemmin. Sen sijaan tuvissa ja torpissa vielä 1700-luvulle tultaessa varsinainen tuoli oli harvinainen ilmestys. Tuolloin istuttiin arkun tai pitkän penkin päällä tai sängyn reunalla. Tuvan seinustoja kiersi kiinteä puinen penkki, joka saattoi toimia myös vuoteena. Ei ollut niin nuukaa, oliko tuoleja vai ei – oli niin paljon muuta puuhaa aamusta iltaan, että ei ollut aikaa istuskella.

Tänä päivänä tuoli on itsestäänselvyys. Tuolilla istuen tehdään monenmoista ja tuolejakin on joka lähtöön. Toimistotyötä tekevillä on tietokonepöytänsä äärellä työtuoli, toivottavasti ja tavallisesti monin tavoin säädettävä.

Säädöistä huolimatta tuoli on työkaverina hieman petollinen. Vaivihkaa, vuosien saatossa, tämä ystävyys saa aikaan monenmoista harmia. Käytännössä keho lepää, kun ihminen istuu ja kroppa alkaa painovoiman ansiosta valahtaa mutkalle jos toisellekin. Aineenvaihdunta ja verenkierto hidastuvat niin, että monien sairauksen riski kasvaa. Pitkäaikainen istuminen lisää selkä-, niska- ja hartiaseudun vaivoja.

Ei ole ihmistä tarkoitettu istumaan, ainakaan tuntitolkulla yhteen menoon.

Mikä siis avuksi.

On jo vanha keksintö seistä työpöydän ääressä. Työnantajat tarjoavat mahdollisuutta sähköiseen, säädettävään työpöytään ja tätä tarjousta ei kannata jättää väliin.

Eli ei muuta kuin peppu ylös penkistä ja seisomaan. Monille sopii vuorotella seisomista ja istumista, mutta mitä tekee Erikoinen Asiantuntija niin päättäessään. Kun on tullut istuttua työpäivät kolmisenkymmentä vuotta työpöydän ääressä, niin nyt sitten seisotaan eläkkeelle pääsyyn saakka. Tai ainakin pyritään siihen.

Selkäliittokin suosittaa sivuillaan vuorottelemaan seisomista ja istumista ja tehdään sitten niin. Ruokatunnilla, palavereissa ja kahvitunnilla istutaan ja muutoin työpäivän aikana tietokoneen äärellä hoidetaan hommia seisten.

Oma työasennon muutos tapahtui tämän vuoden helmikuussa, kun työpöytä nousi seisoma-asentoa varten. Eikä ole laskeutunut alemmas kertaakaan.

Selkäliiton ohjeet seisomaan ryhtyvälle:

Varmista työskentelypisteesi ergonomia

• Varmista pöydän sopiva korkeus: pöydän pitäisi tukea käsivarsia kyynärpäiden alta niin, että käsillä on hyvä tuki. Pöydän korkeus on sopiva, kun käsillä on hyvä tuki 90 asteen kulmassa. 
• Seiso riittävän lähellä työpöytää, näin vältyt turhalta kurottamiselta. 
• Aseta tietokoneen näyttö noin 20-50 astetta katseen vaakatason alapuolelle ja noin 50-80 cm etäisyydelle.
• Muista vaihdella työpöydän korkeutta työtehtävien mukaan. 
• Käytä kenkiä, joissa on parin sentin korko ja pehmeä pohja.
• Voit vähentää selän ja jalkojen kuormitusta käyttämällä pehmeää työpistemattoa

Helmikuusta alkaen siis olen ollut seisomatyöläisenä. Ja miltäkö on tuntunut – no, ihan mahdottoman hyvältä. Vireystaso on selkeästi parempi, ajatus kulkee ja juttu luistaa puhetyöläiseltä aiempaa sukkelammin. Eikä ole läheskään niin nuupahtanut olo työpäivän jälkeen. Kaloreitakin kuluu kuin varkain himpun enemmän kuin istuessa. Seistessä ei saa selkää mutkalle, vaikka miten yrittäisi, jos työpöytä on oikein säädetty ja kun tietokoneiden näyttö on trimmattu oikealle korkeudelle pysyy pääkin suorassa.

Jos koko päivän seisominen tuntuu liian raskaalta (kannattaa kuitenkin kokeilla, eikä vain kuvitella sitä raskaaksi), niin ainakin seuraavia asioita suosittelen kokeilemaan.

Pidä työskentelyssä taukoja ja jumppaa vaikka tunnin välein edes minuutin ajan. Jumppaa eri kehon osia, muista myös silmäjumppa. Mikrotaukojumppiin löytyy hyviä ohjeita netistä. Omalla työpaikallani on käytössä BreakPro.

Käytä portaita hissin sijaan aina kun mahdollista.

Päätä, että hoidat kaikki puhelut seisten  ja muut toimistotyöt istuen tai toisin päin.

Ehdota esimiehellesi, että pidätte palaverit sään salliessa ulkona kävellen.

Juo päiväkahvit seisten ja katsele ulos ikkunasta, kauas horisonttiin.

Uskokaa huviksenne, että seisomisesta on tullut uusi normini. Ei tule enää edes mieleen istua. Työtuoli huolehtii käsilaukusta ja huivista työpäivän ajan, joten ei joutunut tuolikaan ihan toimettomaksi.

Kuva:  Erikoiset Asiantuntijat

Anna mulle maiskiimiimua

Kun lapset oppivat puhumaan, ovat ensimmäisiä sanoja tavallisesti äiti, isi, lamppu, kukka, kakka, pappa... ja siitä ne sanat  ja lauseet pikkuhiljaa kehittyvät, ensin kahden sanan lauseiksi: "Ota syliin, minä itse ja minä otan." Lauseet pitenevät iän myötä. Kunnes taas teini-iässä hetkeksi lyhenevät. Napakat "Ihan kohta" ja "Ole hiljaa" (kaunisteltu versio)  lienevät tuttuja monille perheille.

Oikean kielen rinnalle syntyy perheille usein aivan oma kieli tai oikeastaan omia sanoja. Meille ainakin kävi niin ja niitä käytetään edelleen, vaikka esikoinen täyttää jo 25 vuotta. Sanoja käytetään tietysti enimmäkseen perhepiirissä. Kerron nyt muutaman elämään jääneen sanonnan.

Esikoinen oli pienenä kova keinumaan ja laskemaan liukumäkeä. Pihassamme oli niin sanottu vauvakeinu, jossa sai annettua pieneen ikään ja kokoon nähden hurjat vauhdit keinujan toiveiden mukaisesti. Liukumäki oli ajan mukaan puinen, jossa oli jostakin metallista liu'utteluosa. Kun oli leikit leikitty ja aika lähteä ruoka- ja päiväunipuuhiin, käytiin päivittäin seuraava keskustelu:

Äiti: "Nyt on aika lähteä, viimeinen lasku."

Jonka jälkeen tapahtui liukumäen alaslasku.

Jonka jälkeen:

Esikoinen: "Yksi viimeinen kerta, sitten loppu."

Jonka jälkeen kovaa vauhtia liukumäen raput ylös ja liukua alas.

Jonka jälkeen:

Esikoinen: "Yhen kerran, sitten loppu."

Jonka jälkeen ylös ja alas...ylös ja alas...

No, aikuinenhan sen päätti, milloin lähdettiin ja aikuisena opin myös taktikoimaan, että aloitin tämän pelin "Viimeisestä laskusta" varttia ennen kuin oli aika lähteä kotiin. Siitä tulikin sitten oikeastaan mukava kotiinlähdön rituaali.

Nykyään näitä lauseita käytetään Ukon ja minun keskusteluissa monissa tilantessa:

-pala piirakkaa (viimeinen kerta, sitten loppu)
-löylyä kiukaalle (yksi viimeinen kerta, sitten loppu)
-illalla kirjaa lukiessa (yksi viimeinen kappale, sitten loppu)

Lausahdus sopii myös siivoamisen loppusilaukseen, herkkulevitteen levittämiseen leivälle, hartiahierottavana olemiseen, vuodevaatteiden pudisteluun tai mattojen tamppaukseen. Siis kaikkeen missä toimitaan "Kerta kiellon päälle" -periaatteella.

Toinen mukava ja elämään jäänyt lausahdus on myös esikoisen suusta:
"Anna mulle maiskiimiimua" eli mansikkamehua. Mansikkamehua on harvoin tarjolla tätä nykyä, mutta näin pyytäen saa sitä mehua mitä on ja iloisen hymyn mehun tuojan ja muiden läsnäolijoiden kasvoille.

Kolmantena kerron opettavaisen tarinan. Esikoinen käytti sanaa momelia sanan molemmat sijaan. Se kuulosti niin mukavan pehmeältä, että aloimme käyttää sitä kaikki. Momeliat vanhemmatkin. Se oli meille ihan oikea sana - kunnes esikoinen ekaluokkalaisena tomerana koulupäivän jälkeen otti minut puhutteluun. "Äiti, se on molemmat, ei momeliat". Eikä hän käyttänyt sitä sanaa enää koskaan. Mutta minäpä käytän. Tai me momeliat, Uko myös.


Juttu on julkaistu esikoisen luvalla.

 Kuvat: Pixabay

Kaikkien aikojen omenapiirakka

Omenaista herkkupiirakkaa, noin 12 annosta tai riippuen syöjien annoskoosta, mahdollisesti hieman vähemmän.


Tarvitaan:

150 gr margariinia tai voita
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja
1 muna
0,75 dl maitoa - siis vajaa desi
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3-4 omenaa


Tee näin:

1. Sulata rasva
2. Sekoita sokeri rasvan joukkoon
3. Lisää jauhot.
 OTA TÄSSÄ VAIHEESSA SIVUUN KAHVIKUPILLINEN TAIKINAA KUORRUTUSTA VARTEN.
4. Lisää taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Sekoita puulusikalla tasaiseksi.
5. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan, pilko kuoritut omenat ja ripottele palaset taikinan päälle.
6. Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä alussa sivuun jätetty taikina.
7. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.
8. Maiskis, namskis.

Ota leivontaan tarvittavat ainekset valmiiksi esille, niin leipominen sujuu helpommin.

Mikrossa sulatettu rasva.

Yksi muna riittää.

Sekoita taikina tasaiseksi. Vatkainta ei tarvita, puukauhalla pärjätään.

Omenapiirakka valmiina uuniin, uunissa ja uunista ulkona.

Omppu ja kokki

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä kuvissa näkyvien tuotteiden tuottajien kanssa / EAt.

Kari Tapio vs. Juice

Nymmakin kävi sitten Isännän kanssa lopultakin katsomassa sen paljon puhutun Olen suomalainen -elokuvan. Aikaisemminhan siitä kirjoitti blogissamme Nytte, alla linkki postaukseen.

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/olen-suomalainen.html

Hyvä arvostelu elokuvasta löytyy myös Mustaa valkoisella - nimisestä blogista Kari Naskisen kirjoittamana.

http://naskinen.blogspot.com/2019/09/kuva-kari-tapiosta-ei-voi-olla-oikea.html

Yhdyn mielipiteessäni molempiin edellisiin. Mielestäni elokuvassa oli liikaa viinalla läträystä ja liian vähän musiikkia. Muutakin olisi voinut soittaa kuin Olen suomalainen ja Myrskyn jälkeen. Niitäkään ei varmaan kuultu kokonaan.

Viinan läträystä mahtoi oikeassa elämässä olla enemmänkin, kuten Nyttekin totesi, mutta täytyi siihen elämään mahtua raakaa työntekoakin, koska Kari Tapio on kuitenkin yksi parhaiten menestyneistä viihdetaiteilijoista Suomessa. Mutta elokuvantekijäthän näyttävät sitä mitä kansa tahtoo nähdä: toisen mokaamista ja epäonnistumista. Senkö vuoksi, että siihen on helpompi samaistua kuin onneen ja menestykseen? Eihän tämä toki mikään dokumentti Kari Tapiosta ollut. Enemmän olisi silti voinut näyttää päähenkilön kehittymistä ja kasvua laulajana ja esiintyjänä.

Pääosien näyttelijävalinnat eivät olisi voineet enää paremmin onnistua. Matti Ristinen näytti hetkittäin melkein enemmän Kari Tapiolta kuin Kari Tapio itse. Tiina Lymi on juuri oikeanlainen topakkana Pia-vaimona. Elokuvan lopussa oli Tiina Lymistä saatu varttuneempi daami varsin onnistuneesti. Kari Tapio taas näytti vähän liian vanhalta. Onneksi päähenkilö itsekin ymmärsi sen, ettei ilman Piaa hänestä olisi tullut sitä mikä hänestä lopulta tuli. Eikä myöskään ilman heidän kolmea poikaansa.

Kilpailu viihdemaailmassa on raakaa ja julmaa. Sekä Fredi että varsinkin Iso-D veivät ilmeisesti Kari Tapiolta biisejä nenän edestä, mutta siitä ei voi yksin heitä syyttää, vaan ennemminkin kyseistä levy-yhtiötä ja sen bisnesvainua. Tämä ilmeisesti "kostettiin" heille nyt elokuvassa, kuten Nyttekin arveli. Fredistä ja Dannysta oli tehty hauskat karikatyyrimäiset hahmot, joiden onnistumisesta voi olla montaa mieltä.

Elokuvan alkupuolella nuori Kari Jalkanen tapasi Tapio Rautavaaran, joka neuvoi nuorta tähden alkua, että laulussa pitää aina olla tarina, jolla on alku ja loppu. Tällä elokuvallakin oli alku ja loppu.

Sen sijaan aikaisemmin nähdyssä Juicesta kertovassa vastaavanlaisessa elokuvassa ei ollut ainakaan loppua. Se päättyi ikäänkuin kesken kaiken. Siinä ei kerrottu eikä näytetty mitään Juicen myöhemmistä vaiheista eikä esimerkiksi hänen leskestään Tarjasta. Voihan olla, että Tarja on kieltänyt/kieltäytynyt. Yhteistä molemmille oli viinan kanssa läträäminen ja musiikin vähyys. Muutenkin Juice-elokuva oli huonommin toteutettu ja amatöörimäisempi kuin Olen suomalainen-elokuva.

Kuva: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä postauksessa mainittujen tahojen kanssa.

Oodi älylaitteelleni

🎶🎵🎶

Aikani viet ja minusta orjasi teet,
kun tietos annat
ja kestävän sen vannot.
Mutt' kestää ne vain hetkisen
jo uudeksi vaihtuen
sun tietos, vinkit
on petosta vain.

🎵🎶🎵

Näyttösi tuo, joka valon ihanan suo.
Kosketuksen hellän näppäimistösi minulle tuo.
Oon onnekas ja samalla onneton kun
nyt täytyy mun ne kestää,
en voi kiintymystä estää.

🎶🎵🎶

Mun päiviini onnen ja tuskan sä tuot,
mun seurastas kun nauttia suot.
Nyt sormeni näyttöäs taas lyö.
En sulle lepoa suo, olkoon päivä taikka yö.
En rauhaa kai milloinkaan saa,
sun tietojas mieleni vain janoaa.
Nyt on mielessäin, yksi toivomus vaan,

akkus kun kestäis ainiaan.

🎵🎶🎵

En rauhaa kai milloinkaan saa.
Kun seuraasi vain janoan.
Nyt on unelmissain toinen toivomus taas,
jospa koko yö yhdessä valvottais.

🎶🎵🎶

https://youtu.be/aa1yOL7DKaQ

Kuvat: Pixabay

Loppuupahan se kellojen kääntely

Kellojen kääntelystä ollaan EUn alueella onneksi luopumassa vuonna 2021. Se on viisautta. Mokomasta saatu hyöty on kaikkien näiden vuosien aikana ollutkin aika vähäistä. EU-maat saavat itse valita, siirtyvätkö kesä- vai talviaikaan. Parempi olisi, kun kaikki siirtyisivät joko kesä- tai talviaikaan eli  normaaliaikaan. Muutenhan Euroopassa olisivat kaikki aikavyöhykkeet ihan sekaisin.

Psykiatrian dosentti, tutkimusprofessori Timo Partonen THL:lta kertoo, että normaaliin aikaan siirtyessä sisäisten kellojemme ei tarvitse kiriä tuntia kiinni. Pysyvä normaaliaika olisi parempi myös kesällä, niin illat eivät olisi niin valoisia. Myös kaamosoireilu voisi pahentua pysyvässä kesäajassa.

Joka viides aikuinen saa runsaita kaamosoireita. Kaamosoireilevilla on sisäisen kellon toiminnassa jätätysoireita ja voi se aiheuttaa uniongelmia. Näihin oireisiin pitäisi auttaa valon tankkaaminen aamulla ja liikunta iltapäivällä. Kirkasvalohoidon ottaminen aamuisin 30 minuutista tuntiin vähintään viitenä aamuna viikossa kello 5 ja 10 välillä pitäisi auttaa. Toinen tärkeä keino on liikunnan lisääminen. Sykettä nostavaa ja hengästyttävää liikuntaa tulisi harrastaa 2-3 kertaa viikossa vajaan tunnin verran kerrallaan.

Kuvassa Erikoisen Asiantuntijan kirkasvalohoitolaite.
Kuvat: Pixabay, Erikoiset Asiantuntijat

Mökkipäiväkirja vol2 Paikoilleen asettuminen

Ja nyt pari päivää sitten luvattua tarinaa vuokramökistä ajalta 12.10.-19.10.2019

Vuokrasimme mökin Mikkelin kupeesta. Olemme olleet tällä samalla mökillä kahdesti aikaisemminkin. Ja olleet hitokseen tyytyväisiä. Mökki sinällään ei edusta mitään tolkutonta luksusta, mutta ei tarvitsekaan. Meille se on varustelultaan täysin riittävä. No on täällä pyykinpesukone, tiskikone, wc ja suihku sisällä ja puulämmitteinen sauna. Saunassa jaksaisi olla vaikka kuinka pitkään. Mökissä on takka ja kattolämmitys. Lämmin ja kylmä vesi tulee ja menee. Mikroaaltouuni, jääkaappipakastin, keraaminen liesi, kahvinkeitin, vedenkeitin, leivänpaahdin, televisio, radio ja wifi. Astioita ja ruoanvalmistusvälineitä on mökkikäyttöön riittävästi. Taas tulee mieleen se Leevi and the Leavingsin biisi: ”Vaimo, älä ole onneton. Meillä melkein kaikki laitteet on...”

Wifi on ilmestynyt tänne sen jälkeen kun viimeksi kävimme vuonna 2016. Sen jälkeen saunan kiuas on uusittu ja minun mielestäni myös tv ja radio. Isännän mielestä ne ovat samat kuin viimeksi. Sijainti on keskellä "ei mitään" ison ja rauhallisen lammen rannalla. Lähistöllä ei ole yhtäkään mökkinaapuria eikä muutakaan asumusta, ainoastaan omistaja asuu mökille johtavan hiekkatien alkupäässä. Arkipäivisin hän on ilmeisesti töissä jossain muualla ja satunnaisesti askaroi jotain kotipihassaan, mistä saattaa lähteä ääntä, esimerkiksi traktorin hurinaa puuhommissa.

Kun tällä kertaa tulimme tälle mökille, mökin ovet olivat auki ennalta sovitusti ja avaimet pöydällä. Omistaja oli lämmittänyt mökin takan ja laittanut saunan pesäänkin puut valmiiksi. Seuraavat takkapuut jo odottivat telineessä ja jääkaappi oli valmiiksi kylmänä odottamassa eväitämme. Takkaa oli lämmitetty vähän liikaakin, mökin lämpömittari näytti 28,5 astetta. Jostain ihmeen syystä lämpö ei ollut noussut mökin yläkertaan, jossa makuutilat sijaitsevat, vaan makuutilat olivat ihanan viileät.

Haukkulin mökkielämässä ongelma on se, että se ei uskalla itse nousta eikä laskeutua jyrkkiä portaita yläkertaan, vaan sitä pitää kantaa rappuja ylös ja alas. Ja Haukkuli kun haluaa joka paikkaan ihmisen perässä, joutuu joko kanniskelemaan koiraa tai välttämään yläkerrassa kulkemista. Jokainen koiranomistaja tietää, että koira ei mielellään kulje tällaisia portaita, ei ainakaan alaspäin. Tämä oli kyllä odotettavissakin. Sama tilanne oli edellisen koiramme kanssa, joka oli mukanamme ensimmäisellä kerralla tällä mökillä vuonna 2015. Mökin omasta päiväkirjasta saimme lukea, että olimme olleet täällä tasan kaksi kuukautta ennen sen poismenoa.

Toisella kerralla olimme siis vajaa vuosi ennen joutuneet luopumaan ensimmäisestä koirastamme ja nykyisen Haukkulimme hankkimispäätös syntyi tämän mökin laituripenkillä istuessamme.

Tätä kirjoitettaessa sauna on lämpenemässä, uimaranta ja laituri on tsekattu ja Haukkuli on omalta osaltaan tarkastanut mökin sisältä ja ulkoa. Ja rauhoittunut sen verran, että malttoi syödä iltaruokansa.

Nytten aikaisemmin postaama kaikkien aikojen ysärimättö odottaa uuniin menoa. Vielä toivotaan kirkasta säätä ja tähtitaivasta, jota voimme jonain yönä ihailla täydessä pimeydessä laiturilta.

Ohessa linkki kaikkien aikojen ysärimättöön:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/10/kaikkien-aikojen-ysarimatto.html

Valmiista ysärimätöstä ei valitettavasti ehditty saada kuvaa. Se katosi parempiin suihin ennen kuin tuli kuvaaminen mieleen.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kun sarjakuvasta tuli elokuva

Tämä ei ole juttu kaksimielisestä huumorista eikä sitä esittävistä hahmoista, vaan Erikoisen Asiantuntijan mietteitä elokuvasta nimeltä Fingerpori.

Odotukset olivat korkealla kahdestakin syystä: oikeat kriitikot olivat lytänneet elokuvan lähes kautta linjan. Se toimii tavallisesti tavallisen katsojan näkökulmasta päinvastoin – loistoleffa tiedossa. Toinen syy korkealle asetettuun odotukseen perustuu Fingerpori-huumoriin, joka osuu ja uppoaa.

Karannut rakkaus

Elokuva oli jaettu neljään osioon, itsenäiseen tarinaan. Aloitusvuoron oli kaapannut Aulis Homelius, Fingerporin ”kovan onnen ja epäonnisten uutisotsikoiden” kaupunginjohtaja. Kari Väänäsen habitus Auliksena osui nappiin, mutta nauruhermoon ensimmäinen osio ei osunut kunnolla kertaakaan. Auliksen tarinaa kuljetti kotoa karannut rakas vaimo – vaan miten asia mahtoi todellisuudessa ollakaan.

Rakkauden nälkä

Lähihoitaja Krapula-Päivi kulki voimajuomansa avulla rakkaudennälkäisenä silmät, mieli ja syli avoimena. Krapula-Päivin elämä oli kuin toisintoa elokuvasta ”Päiväni murmelina”, kun se toisti samaa surkuhupaisaa poljentoaan. Krapula-Päivin olemus ja elekieli onnistuivat saamaan leveämpää hymyä huulille, mutta montaa naurua ei irronnut. Se kai oli elokuvan tarkoitus? Aloin sitä jo hieman epäillä.

Kaikkivoipa rakkaus

Heimo Vesan ja puolisonsa rakkaus ja kellontarkka lempi olivat kuin viime vuosisadan puolenvälin suomalaisista elokuvista. Noin herttaista ei vaan voi olla. Vaikka anoppi tuli kylään ja jäi Heimon hoiviin, ei tämä lempeä mies antautunut vihan valtaan. Oi, Heimo, kokovartaloalusasussasi. Onko Heimo kaikkien miehekkäiden miesten uusi sankari? Jää nähtäväksi.

Rakkauden kaipuu ilman rakkauden tunnetta

Rivo-Riitan suu ei suodata tekstiä, jota aivovärkki suoltaa. Aivovärkillä lienee Rivo-Riitan tapauksessa suora yhteys alempaan värkkiin, sen tason suoran toiminnan juttua Rivo-Riitta laskettelee. Lempeä se Rivo-Riittakin olisi vailla, vaan suorasukaisuus pelottaa miehet loitolle. Onko Rivo-Riitalla sellainen ymmärrys rakkaudesta, että siihen kuuluu rivous ja mistä hän on tuon oppinsa saanut. Siinä olisikin aineksia omaksi tarinaksi asti.

Rakkaus ja sen kaipuu ja jano yhdistivät nämä neljä erillistä tarinaa yhteen, kuten vuodenkierto Suomessa tekee. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Niin erilaiset, mutta osa samaa, kokonaista vuotta. Tässä elokuvan osiot nivoituivat kokonaiseksi tarinaksi yhden ja saman tematiikan avulla.

Elokuva oli ehdottomasti hyvä tuulen juttu. Ilman aiempaa Fingerpori-vitseihin perehtymistä moni vitsi ja kaksimielisyys tosin olisi mennyt ohi viuhahtamalla.

Erikoisen Asiantuntijan mielestä Pertti Jarlan huumori toimii elokuvan katsomisen jälkeen edelleen parhaiten muutaman ruudun sarjakuvissa, mutta elokuvakin kannatti tehdä ja nähdä – jos ei muuten niin suomalaisen elokuvan kannatuksen vuoksi.

Elokuvan tunnarin huumori aukeaa parhaiten, kun on etukäteen tutustunut Pertti Jarlan Fingerpori-huumoriin. Voit kuunnella sen oheisesta linkistä. Härskiysvaroitus!

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat ja Facebook

Mökkipäiväkirja

Oheinen kuva ei liity alla kerrottuun tapaukseen.

Olemme jo vuosia perheen kanssa vuokranneet erään mökkejä vuokraavan ketjun kautta mökin viikoksi kerrallaan. Ei edes joka vuosi eikä joka kesä, mutta aina silloin tällöin. Internetin aikakautena erilaisten mökkien vertailu on ollut helpompaa kuin silloin, kun käytettävissä oli vain paperinen esite ja siinä tasan yksi kuva vuokrattavasta mökistä. Netin aikakautena mökeistä saa paremman käsityksen.

Paperisesta esitteestä sen kummemmin kuin netistäkään ei tietenkään saa irti kaikkea tarvittavaa tietoa, vaan on ryhdyttävä kokemusasiantuntijaksi. Niinpä kerrankin vuosia sitten vuokrasimme itärajan pinnasta mökin, jota omistajapariskunta selvästikin käytti vuokrauksen ohella omiin tarkoituksiinsa aina silloin tällöin. Niin ainakin päättelimme, koska kylppärin kaapissa oli jemmassa yhdet tekohampaat ja kirjahyllyssä oli selvästikin omistajaperheen isännän vihkiraamattu edellisestä avioliitosta. Lisäksi edellä mainitusta kylppärin kaapista löytyi lääkärin määräämää jalkasilsavoidetta nykyisen emännän nimellä. Voihan olla, että edellä mainittu mökki oli tavanomaista paremmin varusteltu ja tekohampaat sekä jalkasilsavoide oli ajateltu jättää vuokralaisten käyttöön, eihän sitä koskaan tiedä. Saattoihan sen jalkasilsan saada vaikka sieltä mökistä. Ehkä se oli "varoitusmerkki".

Kyseisessä mökissä kävi loman aikana selväksi myös, mikä ilmeisesti oli omistajapariskunnan lempiruoka. Läskisoosi. Joka puolella leijui pistämätön läskisoosin tuoksu, josta ei voinut erehtyä. Se tarttui vaatteisiin ja tukkaan. Mökille mennessämme meillä oli mukana pukupusseihin pakattuina ykköstamineet hautajaisvaatteiksi, koska olimme menossa suoraan mökiltä Isännän isotädin hautajaisiin. Säilytimme hautajaisvaatteita mökin kuistilla ulkotiloissa pukupusseissaan juuri tuon läskisoosin hajun vuoksi. Ei se auttanut. Muistotilaisuudessa aloin nuuhkia juhla-asuni hihaa ja havaitsin sen läskisoosin hajun. Se ei tullut hiuksista eikä ihosta, vaan siitä vaatteesta. Voihan olla, että Erikoisella Asiantuntijalla on Erikoisen tarkka hajuaisti. Haistan tupakan hajun tyynellä ja selkeällä  ilmalla melko kaukaakin naapurustosta.

No, tämä oli pohjanoteeraus liittyen tämän ketjun vuokraamiin mökkeihin ja kaikki muut kokemukset ovat sen jälkeen olleet positiivisempia. Jatkossa on tulossa "päiväkirja" viimeisimmästä kokemuksesta ajalta 12.-19.10.2019.

Kuva: Pixabay

Perushuttua syysviikonloppuun ilman laktoosia ja gluteenia

Helppo ja maistuva uuniruoka, jonka tekemisessä ei voi epäonnistua. Kypsyminen vie sen verran aikaa, että ei ole ihan arkipäivän kiireisiin sopiva. Tämän voi laittaa uuniin paistumaan ja mennä vaikka tunniksi ulkoilemaan tai haravoimaan pihaa. Sitten kannattaa jo välillä tarkistaa, ettei se tummu liikaa pinnasta.

Kaikkien aikojen liutusloota (laktoositon ja gluteeniton). Liutunen = ohut perunaviipale

10 isoa perunaa

700g naudan vähärasvaista jauhelihaa

1prk Koskenlaskija Ruoka savupekoni

2x200g Eila-raejuustoa 

2 munaa

3dl laktoositonta maitojuomaa

sipulijauhetta

valkosipulijauhetta

mustapippuria

suolaa

gluteenitonta korppujauhoa

Kuori ja liutusta (leikkaa ohuiksi viipaleiksi) perunat. Ruskista jauheliha kahdessa erässä ja sekoita siihen mausteet. Tuore sipuli ja valkosipuli käyvät myös hyvin, mutta laiskuuttani käytin tällä kertaa kuivattuja.

Riko munien rakenne ja sekoita siihen maitojuoma.

Lado voideltuun uunivuokaan kerroksittain perunaa, jauhelihaa, munamaitoa sekä raejuustoa ja koskenlaskijaa. Päällimmäiseksi tulee perunaa.

Ripottele pinnalle korppujauhoa. Paista uunissa 225 asteessa 1,5 tuntia. Jos pinta tummuu liikaa, peitä se loppuvaiheessa foliolla tai leivinpaperilla.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä postauksessa mainittujen ja kuvattujen elintarvikkeiden valmistajien kanssa.

XXpäiväkirja

Nytten kanssa välillä pohdimme, miten bloginpidossa ja tekstin tuottamisessa on usein "tyhjiä" hetkiä ja niin sanottuja hautomovaiheita, jolloin tuntuu, ettei synny yhtään mitään järkevää eikä järjetöntäkään tekstiä enää ikinä. Bloggaaja on ihan varma siitä, että bloginpito oli nyt tässä ja poistunpa tästä takavasemmalle.

Erikoiselle Asiantuntija Nymmalle koitti tällainen vaihe monta postausta tehtyään jokin aika sitten. Tuli sellainen "fiiwinki", että nyt on ihan kaikki kirjoitettu ja mitään uutta ei enää ikinä voi keksiä. Ainakaan sellaista, mikä lukijoita kiinnostaisi ja mikä olisi "politiikkamme" mukaista. Tähän vaikuttaa myös intensiivinen työnteko palkkatyössä, joka tuntuu välillä molemmilta vievän kaikki "paukut". Aktiivirannekkeenkin mukaan ylirasitus välillä vaivaa. Mutta se on kuulemma ihan normaalia, että välillä eletään  hautomovaihetta, jolloin uusia juttuja on kehitteillä mielessä, mutta ne eivät vielä ole lähellekään valmistuneet.

Joutilaisuus saa sen aikaan, että ideoita ja tekstiä alkaa pukkaamaan yhtäkkiä pienestäkin "herätteestä".  Näin tapahtui edellisellä kerralla, kun olin moneen otteeseen sairauslomalla sitkeän flunssan vuoksi. Siitä bloggasinkin ja liitän linkin tämän postauksen loppuun.

Ja meidän edellä mainittu politiikkammehan blogin pidossa on se, että ketään ei haluta loukata ainakaan tahallaan eikä kirjoiteta arvioita mistään aroista aiheista kuten uskonto, politiikka, maahanmuutto tai sukupuolinen suuntautuneisuus. Jos joskus jotakuta loukkaamme, haluamme siitä palautetta kommentin muodossa kyseiseen postaukseen.

Juuri tällä hetkellä on sellainen tilanne, että turvallisuussyistä en sitä julkaise, mutta alan pitämään eräänlaista päiväkirjaa siitä, mitä perheeni kanssa olen parhaillaan tekemässä ja julkaisen sen sitten  myöhemmin, kun tilanne on niin sanotusti finaalissa.

Ohessa linkki flunssapäivitykseen:
https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/mika-auttaa-flunssaan.html

Kaikkien aikojen uunitaimen

Vaikka viikonlopun herkuksi maittava ja nopeasti valmistuva uunitaimen tarjoustaimenesta.

Homma hoituu näin:

Uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja samaan aikaan perunat ja oman maun mukaiset kasvikset kiehumaan.

Kuvassa kokki kattilansa kanssa

Leivinpaperin päälle asetetut taimenfileet maustuvat suolalla ja yrttisekoituksella. File/syöjä -taktiikka. Uuniin noin puoleksi tunniksi.

Perunoiden ja kasvisten kiehuessa ja taimenen muhiessa uunissa valmistuu kylmä kastike kermaviilistä.

Kastikkeeseen tarvitaan:

*yksi purkki kermaviiliä
*ruohosipulia tai tilliä tai molempia
*hyppysellinen sokeria
*ripaus suolaa tai Herbamarea
*turaus sinappia

Sekoita ainekset keskenään.

Sitten syödään 😋

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei mitään kaupallista yhteistyötä jutussa esiintyvien tuotteiden tuottajien kanssa.

Kaikkien aikojen uunilohi nro 2

Uuniin menossa

1,2kg merilohi- tai kirjolohifile
2 rkl Dijon-sinappia
1 rkl hunajaa
1 yksikyntinen valkosipuli
sitruunamehua
kalamaustetta

Laita file uunivuokaan ja purista päälle sitruunamehua ja ripottele kalamaustetta maun mukaan.

Kokki kurkistelee kuvan yläreunassa ennen lohen uuniin menoa.

Käytetyn kalamausteen koostumus: merisuola, sipuli, paprika, valkosipuli, mustapippuri, kurkuma, korianteri, sinappi, chili, sarviapila, kumina, basilika, persilja, tilli, glukoosi, perunatärkkelys, aromi.

Sekoita sinappi ja hunaja ja murskaa sekaan valkosipuli. Levitä seos kalafileen päälle. Paista uunissa kypsäksi. Fileen paksuudesta riippuen 30-45 min.

Vihreä salaatti ja keitetyt perunat "kylkeen" ja ääntä kohti. Lisäksi sopii erikoisen hyvin kylmä Creme Bonjour Tilli + sitruuna.