Syksyn värejä

Pitääkö vielä erikseen mainita, että Erikoiset Asiantuntijat tykkäävät syksystä. 😁 Tässä muutama pikainen otos omalta tontilta ja sen lähimaastosta. Kaikissa kuvissa ei vallitseva valaistus anna  väreille oikeutta. Pylväshaapojen kesäistä vihreyttä pitää ihmetellä. Saapa nähdä, milloin ne kellastuvat. 

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Kun Jorma muutti maalle

Nyttenkin piti saada pensasmustikoita, kun Nymma niin kehui omaa marjasaalistaan, määrää ja makua. Nytten onneksi Nymmasta olikin kehkeytynyt Erikoinen Pensasmustikka Asiantuntija, joka jakoi auliisti ohjeet ja vinkit tietämättömälle.

Ensimmäiseksi ostoksille. Paikallisesta puutarhamyymälästä löytyi tasan kahta lajiketta, North Blueta ja Jormaa. Niitä siis, kaksi NB:tä ja yksi Jorma. Ovat kuulemma itsepölyttyviä, mutta hyötyvät ristipölytyksestä. Niinhän se Nymmakin neuvoi - asia selvä!

Niin läksivät sitten pensasmustikat Nytten mukaan ja matkalle uuteen kotiin. Kaikessa tohinassa unohtui ostaa rodomultaa, vaikka siihenkin tuli ohjeistusta kahdelta taholta. Nytte päätti hieman luovia asian kanssa.

Hapan maa on pensasmustikoiden toive maaperän suhteen. Siispä Nytte päätyi kaivamaan pihalleen, aurinkoiseen luonnonkunttarinteeseen, puolukoiden ja mustikoiden lomaan kolme istutuskuoppaa. Tavallista puutarhamultaa oli tarjolla, joten mikä avuksi.

Pihapiirissä kasvaa komea sembramänty, joka syksyllä tiputtelee isoja neulasiaan pitkin ja poikin nurmikkoa. Aiemmin oli ollut juttua, että nurmikko sammaloituu, jos neulasia ei haravoi pois. Neulaset happamoittavat maaperää. Ta-daa, äly ja väläys. Eikun harava käteen ja neulasia istutusmullan sekaan.

Kun pensasmustikat olivat maadoittuneet uuteen kotiinsa, Nytte kasasi neulasia vielä pensaiden juurelle lisähappamuuden takeeksi. Ei kuitenkaan kasvin tyveen, etteivät neulaset maatuessaan ala mädättää varvun vartta.

Talven ajaksi jänisten varalle on syytä aidata mustikat. Verkkoa löytyykin varastosta tulppaanien istutuksen jäljiltä. Keväällä sitten annetaan  rodo- ja havulannoitetta. Pari vuotta ainakin joutuu Nytte vartomaan satoa. Josko Nymmalta saisi maistiaisia suurimpaan poltteeseen.

Hoitajalle kumppani

Suosittu ja toivottu Maajussille morsian -formaatti laajenee tv-sarjoista tuttuun sairaalamaailmaan tosi-tv:n muodossa. Nyt etsitään Hoitajalle kumppania. Ohjelman juontajana ja esiliinana toimii psykologi ja seksuaaliterapeutti Tua Puntila, joka tarpeen tullen auttaa etsijöitä valinnoissaan.

Tua ylellisessä työhuoneessaan

Esittelyjakso on tulossa Kolmio Miinus -kanavalle, mutta esimakuun päästään jo nyt, kun haku päällä olevat hoitajat esittäytyvät tässä blogimme lukijoille.

Mikko (sinipaitainen) työn touhussa

Mikko, 35-vuotias ensihoitaja, jonka elämä on pitkälti rakentunut työn varaan. Ensihoitotilanteet painavat päälle yötä päivää, kun Mikko on omien työvuorojen lisäksi uutterasti paikannut sairastelevien kollegoiden poissaoloja. Yhtäkkiä tuntuu, että elämä on melkein ehtinyt valua ohi ja hakusessa onkin nyt ensirakastaja, jonka kanssa voisi jakaa monenlaista ensikokemusta. Tarjolla siis ehtaa ensikertaa Mikon muodossa. Toiveina olisi samankaltainen taustatarina ja ko(s)kemattomuus, koska Mikon mielestä yhteiset ensikokemukset siivittävät suhteen kestävälle pohjalle.

Tiina odottelee lääkäriä kierrokselle

Tiina, 21-vuotias vastavalmistunut sairaanhoitaja, jonka kouluttautumisen päätarkoitus on löytää kohtuullisen työuran tehnyt, vaurastunut ja elämänsä jo ankkuroinut ylilääkäri tai vastaava. Tiina arvostaa vapaata suhdetta ja toivookin, että tuleva kumppani ei pienistä ylilyönneistä tai yönylireissuista möksötä. Vapaus vahvistaa, se on Tiinan motto. Pieni lisätoive olisi, jos Tiinalla olisi mahdollista asua viikonloppuisin itsekseen, jottei parisuhde ala väljähtyä heti alkumetreillä ja jotta viikon raskaan työrupeaman jälkeen voi rauhassa huokaista ilman parisuhteen asettamia kanssakäymisen vaatimuksia.

Pomppu zoomailee purukalustoa

Pomppu, 39-vuotias röntgenhoitaja tietää mitä haluaa. Ja tällä kertaa hän etsii loppuelämäkseen rinnalleen ihmistä ilman sukupuolen asettamia rajoitteita. Ollaan yhdessä ihmisiksi ja ihmisten kesken, se on Pompun motto. Pompulla on kiva, säännöllinen päivätyö terveyskeskuksen röntgenhoitajana ja hän toivookin, että tulevalla kumppanilla olisi samanlainen avara katse ja kyky katsoa ihmisten sisimpään kuin hänelläkin. Loppujen lopuksi samaa luustoa, rustoa ja rankaa tässä ollaan itse kukin. Pomppu lupaa huolehtia tulevalle kumppanille ikäänkuin kaupan päälle loppuelämän röntgenit puoleen hintaan.

René on tiensä löytänyt

René ”Ranskis”, 29-vuotias viimeisen vuoden kätilöopiskelija. Opintojen loppumetreillä Ranskis on ymmärtänyt kenet toivoo rinnalleen. Hän kuvitteli, että opiskelu kätilöksi auttaisi suuntaamaan kiinnostuksen naispuoleen, mutta näin ei suvun murheeksi, mutta Ranskiksen omaksi onneksi sitten käynytkään. Mies tietää mitä mies haluaa ja tässä tapauksessa kivan ja rehdin mieskaverin. Mielellään itseään etsineen ja vastikään valaistuneen kohtalotoverin, jonka kanssa voi aloittaa yhteisen elämän niin sanotusti puhtaalta pediltä. ”Äidille vaan terveisiä, täällä sitä ollaan” Ranskis riemuitsee rohkeuttaan.

Mona

Mona, 53-vuotias mielenterveyshoitaja etsii sopeutuvaista kumppania ja samalla omaa identiteettiään. Ei haittaisi, vaikka potentiaalinen kumppani olisi työelämän ulkopuolella. Sopisi nimittäin alkaa toimittaa kotihengettären virkaa kolmivuorotyössä uurastavan ja väliajoilla itseään haeskelevan Monan avuksi. Tarjolla olisi rohkealle ehdokkaalle jännittävä, elämänmakuinen seikkailu ihmismielen perukoille sekä Monan työroolin että henkilökohtaisten kokemusten tarjoamana. Vain avarakatseiset ehdokkaat huomioidaan. Mutta rohkeus palkitaan, Mona lupailee.

Kumppaniehdokkaat voivat lähettää sähköpostilla lyhyen kuvauksen itsestään kuvan kera ja kertoa lyhyesti, miksi juuri hän olisi sopiva kumppani hoitajalle. Sähköpostiosoite on nymmanytte@gmail.com. Huom! Viestit vain tositarkoituksella, pilailijat keskittyköön pilailuun toisaalla.

Kuvat: Pixabay

Kaikkien aikojen gluteeniton omena-kaurapaistos

10kpl isoja happamia (kotimaisia) omenoita

6dl gluteenittomia kotimaisia kaurahiutaleita

200g voita tai kasvimargariinia sulatettuna

2dl mantelirouhetta tai -lastuja

4dl ruokokidesokeria, osan voi vaihtaa fariinisokeriin

1rkl vanilliinisokeria

1rkl kanelia

Poista omenoista siemenkodat. Voit kuoria ne tai jättää kuorimatta. Lohko ja pilko isoiksi kuutioiksi.

Sulata voi ja sekoita se kuivien aineiden kanssa. 

Laita omenalohkoja ja kauraseosta voideltuun  isoon uunivuokaan sekaisin. Paista uunissa 175 asteessa puolisen tuntia. Kaurahiutaleet imaisevat omenista paistettaessa irtoavan nesteen. 

Anna jäähtyä haaleaksi ja ahmi vaniljakastikkeen kanssa tai ilman. Tästä riittää isollekin sakille.

Kuvassa kokki juuri uunista otetun omena-kaurapaistoksen seurassa. Ufon näköinen härveli taustalla on yhden kupin vedenkeitin. On muuten kätevä, jos huushollissa on teenjuojia vain vähän. Tämä on hankittu Clas Ohlsonilta, (ei kaupallista yhteistyötä) mutta on jo ikävä kyllä poistunut valikoimasta.

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Roskaamisesta ja siivoamisesta

Tämä on roskajuttu.

Siivouspäivänä 22.9. tuli katseltua taas vähän ympärilleen.

Nytte lenkkeili kotinurkillaan ja teki oheisen kuvan mukaisen löydön lenkkipolun varrelta.

Kyllä ei jaksa ymmärtää, mitä sen päässä liikkuu, joka kyörää Ikean kassillisen roinaa metsikköön lenkkipolun varteen.

Haukkulin kanssa lenkkeiltiin ja löydettiin vanha mopon raato vai olikohan ruohonleikkurin. Mopo varmaan, koska siinä oli reisterikilpikin vieressä. Harva taitaa ruohonleikkuria rekisteröidä.

Toinen merkittävä löytö juuri siivouspäivänä oli vanha pölynimurin runko ihan asuinkadun varrelta viheriöltä kadun ja jalkakäytävän välistä. Mikähän tarina siihenkin liittyy? Se oli jo viskattu edelleen katuojaan, kerättiin se Haukkulin kanssa aamulenkillä sieltä pois ja roskikseen.

Imuri on nyt valitettavasti meidän kaatopaikkaroskiksessa, vaikka sähkölaitteena se kuuluisi viedä erikseen kaatopaikalle. En nyt ala kuitenkaan kenenkään vanhaa p***kaista imuria omassa autotallissa säilyttelemään enkä varta vasten kaatopaikalle viemään. Jätteenkäsittelylaitoksella nämä noukitaan pois hihnalta kaatopaikkaroskien joukosta.

Näissä aarteissa on se hyvä puoli, että ne saavat olla lenkkipolkujen varsilla ja metsiköissä "loppusijoituspaikoissaan" suht rauhassa. Jos jonkun tekee mieli kerätä ne pois, ei ottajia ole jonoksi asti. 😁

Ohessa linkki eräseen toiseen blogiin, jossa myös pohditaan tätä roskaamisen problematiikkaa:

https://ymparistotekojokapaiva.blogspot.com/2019/09/264-world-clean-up-day-2192019.html

Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat

Mikä auttaa flunssaan?

No ei mikään. 

Ehkä vähän lepo, ibuprofeeni ja lämmin juoma. Ja tässä postauksessa alempana mainitut suihkeet. Lääkärin neuvoma konsti olon helpottamiseksi on myös apteekista ilman reseptiä saatava nenää kosteuttava suihke, joka on suolaliuosta ja huuhtelee nenänielusta räkää ja samalla kosteuttaa kurkkua. Se auttaa yskään ja kurkun karheuteen ja kutinaan.

Flunssan ennaltaehkäisy on parasta ja omakohtaiseen kokemukseen perustuen siinä toimii parhaiten jokapäiväinen hunajan käyttö sekä liikuntalajeista säännöllinen kuntouinti. Kerran viikossa uimahallissa kilometri tai enemmän uintia siten, että pää laitetaan pinnan alle ja puhalletaan keuhkot tyhjäksi. Siinä lähtee keuhkoputkien värekarvat heilumaan ja limat liikkeelle. Kilometrin kohdalla alkaa yskittämään. Enempää ei tällä kunnolla jaksakaan. Tämä on totta kai yksilöllistä ja perustuu vain omiin havaintoihin. Niiden mukaan näillä keinoilla flunssat pysyivät aikoinaan loitolla vuosikausia. Hunajan pitää tietenkin olla kotimaista, koska ulkomailta tuotuihin saattaa olla lisätty jotain muuta jatkeeksi. 

Ystäväni Seija toi Tallinnan tuliaisina suihkeen, joka pakkauksesta  päätellen sisälsi ainakin propolista ja etanolia sekä jostain kuivatuista kasvin lehdistä tehtyä eliksiiriä. Tujun tuntuista ainetta. Sisällysluettelosta en vajavaisella viron kielen taidollani ymmärtänyt muuta kuin että ”enne tarvitamist loksutada”. Ravistin siis ennen käyttöä. Tätä suihkutin pariin otteeseen, mutta kokeilujakso jäi vielä tällä kertaa lyhyehköksi ja aineen teho toistaiseksi vielä epäselväksi. Mutta aion kyllä kokeilla uudelleen. 

Kuulin myöhemmin esihenkilöltäni vinkin sinkkiasetaattisuihkeesta, jota myydään apteekissa. Se lievittää oireita ja lyhentää flunssan kestoa. En ollut tällaisesta paikallishoidosta aiemmin kuullutkaan. Sain tietää, että sen teho flunssan oireisiin on tieteellisesti tutkittu. Sinkkiä voi käyttää tabletteina ennaltaehkäisyyn koko flunssakauden ajan. Kuin myös inkivääriä ja valkosipulia. Jos viimeksi mainitut eivät maistu tuoreena, niitäkin voi ottaa tablettimuodossa. 

Flunssa aina vaan pitkittyi viikkokausiksi ja ääni pysyi käheänä. Koko ajan piti selvittää kurkkua. Menin sitten lopulta alan erikoislääkärille, jolla ei tietenkään sen kummempia konsteja asiaan ole. Kurkkulääkäri sai kuitenkin kurkittua syvälle kurkkuun ja totesi, että äänihuulet on ainakin kunnossa. Ei saa rykiä, pitää hyräillä tai haukotella mieluummin. Ja kurkkulääkäri ostatti vesipiipun, jonka pitäisi auttaa äänen käheyteen. Ehkä se auttoikin.

Ohessa enemmän sinkkiasetaattisuihkeen tehoon liittyvää tutkimustietoa:

* Kahden satunnaistettuihin lumekontrolloituihin tutkimuksiin perustuvan tutkimusraportin mukaan sinkkiasetaatti lyhentää flunssan ja sen oireiden kestoa. Vuonna 2012 julkaistun raportin (Science) mukaan sinkkiasetaatti lyhensi flunssan kestoa keskimäärin 42 %. Helsingin ja Sydneyn yliopistojen yhteistyönä laatimassa raportissa (Hemilä 2015) arvioitiin paikallisesti vaikuttavan sinkkiasetaatin vaikutusta flunssan oireisiin. Flunssaan liittyvän nuhan kesto lyheni 34 %, nenän tukkoisuus 37 %, kurkun karheus 33 %, käheys 43 % ja yskä 46 %.

*Science M, Johnstone J, Roth DE, Guyatt G, Loeb M. Zinc for the Treatment of the Common Cold: A Systematic Review and Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Canadian Medical Association Journal 2012; 184 (10): E551-E561.

*Hemilä H, Chalker E. The Effectiveness of High Dose Zinc Acetate Lozenges on Various Common Cold Symptoms: A Meta-analysis. BioMed Central Family Practice 2015; 16:24-34

Kuvat: Pixabay ja Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä: Kotimaiset hunajantuottajat, Pharmia Oy, OÜ Vipis / Erikoiset Asiatuntijat

Kun katumus ei riitä

Joka ikinen kerta, kun kuulen puhuttavan koulukiusaamisesta, muistuu mieleeni oma kokemukseni alaluokilta.

Olimme kolmannen luokan keväällä sydän pakahtuen hyvästelleet opettajamme, jonka tiesimme syksyllä vaihtavan toiseen kouluun. Pelolla ja jännityksellä odotimme koulun ja neljännen luokan alkua ja uutta opettajaa. Sehän voisi olla ihan kuka ja millainen tahansa.

Parveilimme koulun pihalla odottaen syksyn ensimmäistä kellojen soittoa ja sen tapahduttua ryntäsimme kiireesti luokkaan odottamaan opettajaa paikalle.

Olimme asettuneet istumaan pulpettien ääreen, kun luokan ovi kävi ja sisään astui tiukkaan nutturaan ja pyöreisiin silmälaseihin, siniseen paitapuseroon ja puolihameeseen sonnustautunut, ruskeisiin läskipohjakenkiin solahtanut vanhalta näyttävä nuori gasellinsilmäinen naisopettaja. Selvästi arastellen ja hiljaisin askelin luokan eteen käyvä ja opettajan korokkeelle varovaisesti nouseva vaatimaton ja väritön hahmo. Kuiskaavalla äänellä hän esitteli itsensä tulevan lukukauden opettajaksemme.

Syvä hiljaisuus vallitsi hetken luokassa. Niin syvää hiljaisuutta ei sen jälkeen koskaan kuultu luokassamme sinä lukuvuonna. Eikä hiljaisuutta ylipäätään. Se päättyi siihen lyhyeen hämmästyksen hetkeen, kun opettaja käänsi selkänsä meihin päin kirjoittaakseen nimensä taululle ja seuraavien päivien aikataulua. Ensin alkoi sipinä ja supina, sitten kihinä ja kuhina, ilveily, tirskunta, hihitys. Sormilla osoittelu ja sanaton ilmeily.

Ja jos siinä kohtaa opettajan ääni olisi noussut ja olisi käynyt kunnon komento, se olisi ehkä loppunut siihen. Ehkä. Mutta koska näin ei käynyt, emme saa koskaan tietää, olisiko se auttanut.

Se oli julmaa. Me 10-vuotiaat osasimme todella olla ilkeitä. Meillä ei varmaankaan ollut kykyä empatiaan siinä määrin, että olisimme pystyneet asettumaan opettajan asemaan ja lopettamaan sen typeryyden.

Meitä opetti muutkin opettajat ja heidän tunneillaan vallitsi kuri ja järjestys. Oma opettajamme opetti meille ainakin äidinkieltä, luonnontietoa, musiikkia, matematiikkaa. Ja uskontoa. Josta tulikin hänelle kaikkein piinaavinta. Olimme nähneet, että hän kuljetti mukanaan omaa Raamattua, nahkakantista, vetoketjulla suljettavaa. Ja sekö meitä huvitti suunnattomasti. Mitä muutakaan olisi voinut odottaa lempilukemistoksi hänen kaltaiseltaan, mielestämme.

Hän kulki kouluun vaihteettomalla naistenpyörällä. Syksyllä ja kevällä pukeutuneena tummansiniseen poplariin ja baskeriin. Ylämäet hän talutti ja ison alamäen lasketteli poplarin helmat heiluen ja kassi iloisesti pyörän tangolla keinahdellen. Hän ei ollut koskaan sairaana eikä poissa koulusta, vaikka varmasti – näin uskon, koulutyön aloittaminen ei ollut hänelle helpoimmasta päästä. Myöhemmin kuulin, että olimme hänen ensimmäinen luokkansa hänen valmistuttuaan opettajaksi.

Kerran olimme porukalla keksineet kiroilla uskonnon tunnilla. Ketkä siitä sitten jäivät verekseltään kiinni? Minä ja ystäväni. Opettaja puhutteli meitä kaikkien kuullen ja meidän piti tietenkin uhitella.

-Lupaatteko, että ette enää koskaan kiroile, opettaja pyysi.

-Niin minun ei tarvitse ilmoittaa tästä kotiin, kun sovimme sen nyt, hän jatkoi.

-So-vit-tu, on se so-VIT-TU, meidän puolestamme, vastasimme yhteen ääneen paino sanan kahdella viimeisellä tavulla. Ja koko luokka hirnui taustalla.

Silloin yhtäkkiä opettajan silmistä valui kyyneleet. Äänettömät, eleettömät kyyneleet. Hän katsoi meitä silmiin ja kääntyi pois, astui ulos luokasta ja palasi hetken päästä takaisin.

Hän ei koskaan soittanut koteihimme kiroilusta. Eikä koskaan palannut tähän asiaan. Mutta luokkamme rauhoittui, kun kevät oli jo käsillä. Ihan viimeiset viikot vietimme rauhassa, rauhoituimme itse ja annoimme työrauhan opettajalle ja samalla toisillemme. Ehkä jotakin liikahti silloin kyynelten hetkellä kaikkien sydämessä. Niin voimakas oli tuo liikahdus, että muutos tapahtui kuin sopimuksesta, vaikkei sellaista koskaan tehtykään.

Sain kevättodistukseen käyttäytymisestä kiitettävän, niinkuin kaikki muutkin luokkatoverini.

Saimme tuntea jotakin suurempaa kuin sanoin voisi edes yrittää kuvailla. Armollista ymmärrystä nuoruutta ja sen hulluutta kohtaan. Tämä armollisuuden lahja on painunut takaraivooni sieltä koskaan poistumatta.

Kului vuosia ja palasin asumaan samoille seuduille, jossa olin käynyt alakouluni. Entinen koulumatka vaihtui työmatkaksi ja ohittaessani vanhan kouluni nämä muistot ovat palanneet mieleeni useammin kuin kerran tai kaksi.

Sydämeni miltei pysähtyi, kun palasin ajassa taaksepäin muutamia kymmeniä vuosia sitten. Opettaja poplarissa talutti pyörää ylämäkeen, käsilaukku pyörän sangalla, baskeri päässä piilottaen kätköihinsä tiukan nutturan. Kuin hyppy menneeseen, aikamatka aikuisuudesta takaisin lapsuuteen. Tunsin surua ja katumusta. Mutta en saanut tehtyä sitä, mitä olisin kaikkein eniten halunnut tehdä. Pyytää anteeksi.

Ehkä rangaistukseni on tämä. Ikuinen, piinaava muisto tästä kiusaamastamme opettajasta, joka kuitenkin oli loppujen lopuksi yläpuolellamme ja antoi meille anteeksi, vaikkemme sitä koskaan häneltä pyytäneetkään.

Kuvat: Pixabay

Kaikkien aikojen gluteeniton tattipiirakka

Pohja:

1,5 dl vaaleita Jytte-jauhoja
1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
1 dl vettä
0,5 dl öljyä tai voisulaa
1tl leivijauhetta
0,5 tl suolaa

Täyte:

Tatteja, (kinkkua,) 1 sipuli, 1 prk Koskenlaskija Ruoka Cheddar, maitoa, 2 munaa
suolaa, valkopippuria, kirveliä, persiljaa, ruohosipulia, 2dl punaleima Emmental-juustoraastetta

Puhdista sienet, pilko ne ja paista pannulla kypsäksi. Loppuvaiheessa lisää sipulisilppu mukaan pehmenemään. Pilko muutama kinkkusiivu. Sekoita muut ainekset ja mausteet. Tässä versiossa käytettiin kuivattua persiljaa ja ruohosipulia, mutta tuore olisi tietysti aina parempi ja maukkaampi. Purjosipuli käy tähän myös hyvin keltasipulin sijasta.

Levitä ja painele taikina vuokaan, päälle sienet, sipulit (ja kinkut) ja päälle juoksevampi osa täytteestä mausteineen. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista uunissa 175 C kunnes pinta on hyytynyt ja alkaa reunoista ruskistua, n. 40 minuuttia.

Täytteen ainemäärät ovat suuntaa-antavia ja omasta hatusta vedettyjä. Kinkun voi jättää halutessaan kokonaan pois. Tässä se oli korvaamassa vähäistä tattimäärää.

Kokki muisti tulla kuvaan vasta, kun oli vetänyt jo yli puolet piirakasta huiviinsa. Röyh!

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat

Ei kaupallista yhteistyötä Koskenlaskijan ja emmental-juuston kanssa

Pysy vaan kallellaan, Maa

Tänään, 23.9.2019, on syyspäiväntasaus, tarkalleen ottaen klo 10:50. Kesä on siis virallisestikin loppu ja syksy alkaa ja jatkuu aina talvipäivänseisaukseen, 22.12.2019, klo 04:19 asti.

Mutta mitäpä sanoisitte siitä, jos tasaus- ja seisausaikoja ei olisikaan. Luovuttaisiin niistä samalla lailla, kun yritetään päästä eroon kesä- ja talviajasta. No, ensin mainittuun ei ihmisellä ole määräysvaltaa, mutta kuvitellaanpa.

Jotta maapallolla ei olisi näitä tasaus- ja seisauspäiviä, täytyisi ensimmäisenä rukata maapallon kallistuskulmaa.

Mitä se tarkoittaa, että maapallo on kallellaan? Otetaan maamerkeiksi maantieteellinen pohjoisnapa ja etelänapa. Pistetään jättimäinen tikku pohjoisnavalta etelänavalle keskipisteiden kohdalta maapallon läpi. Se on maapallon akseli. Sitten akseleiden päistä mittanauhan kanssa etsitään keskikohta, maapallon vyötärö (tässä tapauksessa pullein eli paksuin kohta, anteeksi Rouva Maa). Päiväntasaaja. Maan toinen kohta, joka on kohtisuorassa Maan kiertorataan Auringon ympäri nähden, on ratataso eli ekliptika. Maapallo pyörii itsensä ympäri vyötärö keskipisteenä ja Auringon ympäri ratataso keskipisteenä.  Näiden kahden ”viivan” väli kertoo kallistuskulman ja maapallolla se on tällä hetkellä 23,5 astetta.

Miksi maapallo ylipäätään on kallellaan? Nykytiedon mukaan siksi, että se osui noin 4,5 miljardia vuotta sitten Theiaksi kutsutun kappaleen eteen ja yhteentörmäys oli väistämätön. Theia jysäytti kohti niin kovalla voimalla, että Maasta irtosi kappaleita, jotka jäivät kiertämään Maata ja tiivistyivät myöhemmin kiertolaiseksemme Kuuksi. Alkuun, törmäyksen jälkeen, Maa jäi pyörimään niin huimaa vauhtia, että vuorokauden pituus oli vain pari tuntia. Tässä mietinkin heti, että vain 40 minuutta oli vain nukkumisaikaa, toisaalta saman verran myös työaikaa. Arvokasta omaa aikaa sama määrä. Kiirettä piti kaikilla elämänalueilla. Kuukin möllötti tuolloin 1/15 osan etäisyydellä nykyiseen verrattuna eli peitti ison osan taivaankantta. Sittemmin vauhti on hiljentynyt ja Kuu etääntynyt ja sama tahti jatkuu, mutta hyvin hitaasti.

Theian törmäyksen jälkeen maa kellistyi jopa 80 asteen kulmaan eli melkein pötkölleen. Ja silloin oli vuodenaikojen vaihtelut huimia.

Se on nimittäin niin, että mitä suurempi kallistuskulma sitä enemmän säänvaihtelua. Vuodenaikojakin olisi varmaan kymmenkunta, täällä Pohjolassa ainakin. Mutta entäpä siis, jos maapallo olisikin täysin pystysuorassa kiertorataansa nähden, kallistuskulma 0 astetta?

Voin kertoa, että se ei ole mikään tavoiteltava tila.

Meillä Suomessa olisi tasan yksi vuodenaika ja se olisi loppusyksy. Ei mitään syyskuun kuulautta ja ruskaloistoa, vaan ikuinen marraskuun tuhnu ja loska. Asteita nollan paikkeilla ja ainaista sumua, näkyvyys muutama metri. Aina. Kevättä pitäisi lähteä katsomaan Kravun kääntöpiirin tietämille ja kesähelteitä päiväntasaajalle. Jos mielisi hiihtämään aidolle lumelle niin eikun kohti Pohjois- tai Etelänapaa. Otsalamppu mukaan, siellä ei enää koskaan aurinko nousisi horisonttia korkeammalle.

Kesä- ja talviajoista ei tarvitsisi enää murehtia, koska päivä ja yö olisivat kaikkialla 12 tunnin mittaisia. Aina. Suomessa aurinko nousisi ja laskisi siis läpi vuoden samaan aikaan eikä nousisi koskaan taivaalla korkeammalle kuin tällä hetkellä marraskuussa keskipäivällä. 

Kun maapallon kallistuskulma sitten muuttuisi nollaksi, niin minkälaiset kasvit ja eläimet täällä sitten eläisivät. No, ei varmaan mitkään. Ehkä jotain jäkälää ja sammalta korkeintaan, mahdollisesti havupuita ja lehtivihreätöntä mäntykukkaa. Ensin häviäisivät kasvinsyöjät ja sitten lihansyöjät, mutta suomalainen varmaankin jäisi sinnittelemään, niinkuin on aina tehnyt, ehkä rotta ja jonkinlaisia hyönteisiä seuranaan. 

Onneksi maapallo on kallellaan ja tarjoilee meille suomalaisille neljä hienoa vuodenaikaa. Otetaan siis syksykin ilolla vastaan, koska se on väliaikaista eikä pysyvää ja oikeastaan aika ihanaa aikaa.

Tiesittekö muuten, että täällä Pohjolassa talvea kohti mentäessä maapallo on kiertoradallaan menossa lähemmäs aurinkoa. Lähimmillään ollaan 3.1. ja radan kauimmaisimmassa pisteessä 4.7., kesähelteillä.

Ristiriitaista, maalaisjärjellä ajateltuna, mutta tämänkin arvoituksen ratkaisee kallistuskulma.  Talvella pohjoisen pallonpuoliskon poski on kalleellaan poispäin auringosta, lämmittävät valonsäteet kulkevat pidemmän matkan tullessaan maanpinnalle matalammalta. Ja kesällä sitten toisin päin.

Jäähyväiset kesälle

Kesä keikkuen menevi ja syksy hyppien tulevi. Siis "hyppien keikkuen" niin kuin yksi ärsyttävä sanonta kuuluu. Olin päättänyt, että seuraava mahdollinen syksyyn liittyvä postaus syntyy vasta sitten, kun ensimmäiset jouluvalot on nähty. No eikös jo tänä aamuna Haukkulin kanssa lenkillä nähty tämäkin ihme. Joku oli läheisen rivitalon nurkilla viereiseen ryteikköön viskannut ensimmäiset jouluvalot. Jokainen sisustaa ja ulostaa tietysti makunsa mukaan, mutta Erikoisten Asiantuntijoiden  ulko(joulu)valoja ei mihinkään risukasaan ripusteta, vaan ne vaativat alleen kuusen tai edes jonkinlaisen havupuun. 

Lehtipuiden lehdet ovat edelleen yllättävänkin vihreitä lukuun ottamatta niitä koivuja, jotka kellastuivat jo kesällä veden puutteessa. Iso koivu saattaa tarvita jopa 500 litraa vettä vuorokaudessa. Se on paljon kuivana kesänä.  Ja tämä on kyllä huomattu omallakin pihalla.

Jokunen päivä sitten raportoimme kurkien tuhatpäisestä syysmuutosta. Tänään oli vuorossa liuta joitain muita muuttolintuja, ilmeisesti hanhia. 

Montaa päivää ei ole vielä siitäkään, kun västäräkki vielä hyppeli iloisesti kotikadun varrella. Ja yhdessä puskassa näin tänä aamuna jonkun tosi pienen linnun, olisikohan ollut hippiäinen. Se ei ollut paljoakaan peukaloa isompi. Voisi luulla, että pikkulinnuilla olisi kovin kiire muuttaa pois kylmän talven tieltä. Niillä on niin pieni kroppa, että ensimmäisenähän ne jäätyvät kun pakkasta on kunnolla.

Kynttilän polttaminen tuntuu taas hyvältä idealta. Kirkasvalolaitekin kaivettiin jo esiin, kun  syyspäivän tasauspäivä on huomenna maanantaina. Sinä päivänä päivä ja yö ovat yhtä pitkät kaikkialla maapallolla ja aurinko paistaa molemmille navoille ja päiväntasaajalle se paistaa zeniitistä. Omalle navalle se paistoi jo kesällä, vaikka varta vasten ei tullut aurinkoa otettuakaan. Ei sitä enää tässä iässä ottamalla oteta. Rupsahtaa sitä jo ilmankin. 

Yllä olevassa kuvassa on suolalyhty kukkapylvään päällä. Isäntä sai kukkapylvään synttärilahjaksi nuorimman kummilapsemme perheeltä. Kummilapsemme isä, puuseppä, on itse tehnyt sen kierrätysmateriaaleista ja se on siten varsin uniikki tapaus. Arvostan sitä todella ja Isäntä itse totta kai myös. Lattiaa vasten oleva osa on tehty auton jarrulevystä. Se on maalattu ruostemaalilla ja siten näyttää ruosteiselta, mutta ei sitä ole. 

Jalkana olevaa heinäseivästä on vähän ilmeisesti ohennettu ja tasona on pyöreäksi "lautaseksi" sorvattu puukappale. Pitsiliina on hankittu kirpputorilta ihan tätä varten. Lahjakokonaisuuteen kuului myös jukkapalmu, joka on tällähetkellä toisaalla valoisammassa paikassa. Lahjatoivomus oli utopistinen Aurinkomatkojen lahjakortti (mitäs kyselivät 😁😁). Tämä (kukkapylväs ja jukkapalmu) oli lahjanantajan mukaan edullisempi ja nopeampikin tie palmun alle. 

Vuodenajan huomaa taas aikakauslehtien kansista ja lehtien mainoksista. Nyt sisustetaan, laitetaan ruokaa, kokeillaan uusia makuja, reseptejä ja mausteita ja käperrytään neljän seinän sisälle. Ainakin naistenlehtien toimittajien mielestä. 185 vinkkiä kotiin! Ja myös se ilmastonmuutos kirkuu melkein jokaisen lehden kannessa.

Itse ajattelin aloittaa työmatkapyöräilyn, kunhan syysflunssa on lopullisesti selätetty ja syysloma vietetty. Siis aloittaa, useimmat lopettavat sen tähän aikaan vuodesta. Talvipyöräily on jollain tavalla kivempaakin kuin kesäpyöräily. Lämmönsäätely on täysin itsestä kiinni. Ei voi syyttää helteistä säätä, jos alkaa soijaa pukkaamaan. Eikä ole ainakaan ruuhkaa pyöräteillä. Se jää nähtäväksi, tuleeko aloitettua vai voittaako mukavuudenhalu ja talvipyöräily jää suunnitelman asteelle.

Tässä muutama linkki aikaisempiin syysaiheisiin postauksiimme

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/pian-ne-ovat-taas-taalla-rakkaat-inhokit.html

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/08/taas-syksy-saa.html

Kuvat: Erikoiset Asiantuntijat
Ei kaupallista yhteistyötä Innolux Oy/ Erikoiset Asiantuntijat

Ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Lauantaina 14.9. iltapäivällä eteläisen Suomen yli lensi tuhansien kurkien muodostamia kurkiauroja. Satuin vilkaisemaan Flightradar-sovellusta samaan aikaan ja huomasin, että ainakin yksi Finnairin kotimaan lento teki poikkeuksen normaalilta reitiltään. Tämän se teki ilmeisesti näiden lintujen vuoksi, koska se oli jo alle 3000 metrissä ja pian laskeutumassa määränpäähänsä.

Vähän aikaisemmin oltiin Haukkulin kanssa iltapäivälenkillä ja seurasimme kuinka satojen kurkien parvi pyöriskeli taivaalla ikään kuin odottaen jotain. Haukkulikin on aina ollut kiinnostunut linnuista, vaikkei varsinainen lintukoira olekaan. 

Nytte mökkeilee noin 40 kilometrin päässä kodistamme ja hän oli myös havainnut kurkiaurat mökkinsä pihamaalla seisoskellessaan. Linnuilla oli siis isommatkin kokoontumisajot. Tämä ”meidän” parvi oli nimittäin varmasti eri parvi kuin Nytten mökkipihallaan näkemä. Tuskin ne olisivat yhtäkkiä lentäneet 40 km pohjoisen suuntaan. Molemmat liikutuimme lintuparvia katsellessamme.

Sitähän me sitten jäimme pohtimaan, että ovat ne muuttolinnut vaan melkoisen sosiaalista porukkaa ja loistavia suunnistajia. Lähinnä ihmetyttää se, MISTÄ ne voivat TIETÄÄ, MILLOIN pitää lähteä muuttomatkalle. Ja miten kymmenien kilometrien päässä toisistaan olevat parvet voivat tietää, että juuri tänään ne kaveritkin olisivat lähdössä? Ehkä ne ovat vaan todenneet sään ja tuulet sopiviksi ja alla mainitut Wikipedian ”ehdot” ovat täyttyneet. Ja osasivat lähteä jo lauantaina, eikä vasta sunnuntaina, kun vettä tuli kuin palokunnan letkusta. 

Ei ihminen ole ainoa jäsen luomakunnan omituisten otusten kerhossa. Eläimet jonkun verran ymmärtävät ihmisten kieltä, mutta ihminenpä ei ymmärrä eläinten kieltä. Mutta eläimet ymmärtävät toinen toistensa kieltä. Takapihamme metsikössä koko päivän metelöineet varikset olivat sen hetken hiljaa, kun kurkiaurat lensivät ylitse ja pitivät omaa mekkalaansa. Sitten ne taas jatkoivat omaa älämölöään. 

https://youtu.be/0N0-9VwSEjA

Wikipedia: Linnut ovat sopeutuneet maapallon vuodenaikojen rytmiin jo miljoonien vuosien ajan, ja niille on kehittynyt omalaatuinen muuttoa säätelevä mekanismi, jonka toimintaa ei vielä täysin tunneta. Tärkeimpiä muuton käynnistäviä tekijöitä ovat valon määrä, ravinnon määrän ja laadun muutos, lämpötilan muutos ja sulkasadon ja lisääntymiskierron päättyminen. Nämä tekijät saavat aikaan muutoksia linnun fysiologiassa. Sisäinen muuttovire on erityisen tärkeä tropiikissa talvehtivilla hyönteissyöjälinnuilla, sillä esimerkiksi säätilalla ja ravinnon määrällä ei näyttäisi siellä olevan juurikaan merkitystä.

Kuvat: Pixabay

Ohessa linkki postaukseemme, jossa oli kyse edellä mainitusta Flightradar-sovelluksesta:

https://erikoisetasiantuntijat.blogspot.com/2019/09/sisainen-lennonjohtaja-calling.html